Kirjaamo

Lomastelun loppu häämöttää. Elokuu alkaa, mitä silloin tapahtuu? Ainakin tällaista, minulle:

3.8.- 5.8. Urjalassa (missä se on?) on Pentinkulman päivät aiheena Kirjailija ja sen kaverit. Oheistapahtumana esikoiskirjalijoiden kokoontumisajot E80: luentoja, naamailua & pippalointia. 4.8. pönötän Juha-Pekka Koskisen ja Niina Hakalahden kanssa Pentinkulman kirjakahvilassa.

22.8. Helsingin ylioppilastalolla Poetiikkakonferenssi 2006 teemalla Perinne ja uudistuminen. Pitäisi sanoa jotain viisasta Haavikon kokoelmasta Kaksikymmentä ja yksi. Otsikoksi olen näköjään ilmoittanut Runo ja narratiivisuus. Hmm, tällä alkaa olla kiire. Töihin siitä blogin äärestä, senkin Jahna-Petteri!

24.8. Taiteiden yön runotusina Helsingissä, Rikhardinkadun kirjastossa. Luen runoja, ohjelman mukaan 21.45 alkaen.

26.8. Runomarkkinat Lasipalatsinaukiolla, klo 12.00-18.30. Täälläkin rykäisen pari. Runomarkkinajatkot Mbarin terassilla.

Ja tietenkin kirjoittamista, käsikirjoitusten jyystämistä. Lisäksi pari irrallista kirjoitushommelia, joihin olen lupautunut. Lisää niistä myöhemmin.

Kehut aina kelpaavat. Heinäkuussa luin punastellen Matti Sauraman kirja-arvostelun Uutispäivä Demarista; pistin sen tämän sivun loppuun.

Tänään, 6. heinäkuuta juhlistamme viehkein menoin monia asioita. Ensinnäkin on Komorien ja Malawin kansallispäivä. Yhtykäämme siis kymmenen miljoonan malawilaisen kanssa heidän kansallislauluunsa Mlungu salitsani Malawiaan. Onnittelut myös komorilaisille, jotka tänään ehkä mietiskelevät oman kansallisen veisunsa sanomaa: Udzima wa ya Masiwa. Mitä tuohon enää lisäisi?

Puhumattakaan siitä, että ortodoksisen kalenterin mukaan vietämme Sisson nimipäivää. Ihana nimi: S I S S O. Jos tämän lukee joku Sisso, ilmoittautukoon heti; ihmisestä jonka nimestä kolme viidesosaa on S-kirjaimia haluan kuulla lisää.

Ja sitten vielä Eino; kotimainen rentturunostelijamme Nummer eins, jota vuosisadasta toiseen lausutaan joka niemessä ja notkelmassa, radion runotoiveohjelmista puhumattakaan. Runon ja suven päivä on tänään. Liput liehuvat ja nationalistinen pönötysväkikin hyväksyy hetkellisesti runouden olemassaolon, jollei muuten, niin sillä uhalla, että jäämme malawilaisten ja komorilaisten varjoon. Juhlistan tätä suuntaamalla Hakaniementorin laidalle antikvariaattiin kirjaostoksille. Jos löydän jotain häkellyttävää raportoin lähiaikoina.