Monthly Archive for syyskuu, 2006

Saarela vastuuseen

Perskules! Tuli & Savu -runouslehden entinen päätoimittaja Miia raportoi, että hallitus aikooo nirhaista kulttuurilehtituesta 15 %. Saatanan tunarit. Tilanteessa, jossa media sekä keskittyy että viihteellistyy kulttuurilehdet ovat tärkeämpiä kuin koskaan. Ja halpaa on. Useimmat tuntemani kulttuurilehdet syntyvät käytännössä vapaaehtoisvoimin ja ilman palkkaa, tuella mahdollistetaan kiinteiden kulujen kattaminen.

Summa, jolla kulttuurilehtiä tuetaan on aivan mitätön, 800 000 euroa. Sitä on hyvä verrata sekä Ruotsin vastaavaan tukeen, joka on moninkertainen, että kotimaisiin maataloustukiin joista kulttuuriministeri Saarelan puolue kyllä pitää huolen.

Itse tunnen parhaiten kirjallisuuslehdet. Tosiasia on, että ilman niitä suomalainen kirjallisuus olisi pulassa. Niiden kautta rekrytoituu ja kouliintuu oikeastaan koko kirjallinen kenttä: kirjailijat, kriitikot, kustannustoimittajat, kääntäjät ja kirjallisuudentutkijat. Kaikki tämä tapahtuu koska on olemassa pelkästä rakkaudesta asian eteen puurtavia ihmisiä, kuten Miia ja monet muut. Arvelen että kaikissataiteissa tilanne on samanlainen. Muista kulttuurin osa-alueista ja yhteiskunnallisista lehdistä puhumattakaan. Katso listaa, täältä.

Ugrit iskevät takaisin

Joskus muinoin jaksoin jankuttaa suomen kieleen ryömiviä anglismeja ja englanninkielisiä sanoja vastaan. Nykyään, muututtuani negativistista positivistiksi, vain riemuitsen oivista käännöksistä ja muista vastaiskuista. Kemppisen sivuilta verkkokalvoilleni tarttui kauan kaivattu kohdallinen käännös Open Source -ohjelmistoille, napakasti vain avokoodiohjelma. Voi olla alan ihmisille vanha juttu, mutta minulle uusi. Vähäjäseninen Elävien varatuomarirunoilijoiden seuramme näyttää voimansa! (Divarista tarttui eilen taskuun VT Kemppisen runokokoelma Mahdollinen metsä. WSOY, 1987).

Kärkisijaa tässä häviöön tuomitussa kamppailussa pitää edelleen loppupeleissä, jonka synty on epäselvä. Vahvasti epäilyksen alainen on Mikko Rimminen, jonka Pussikaljaromaani levitti sanan laajaan tietoisuuteen. Loppupelit tekivät selvää jälkeä väsyneestä pitkässä juoksussa -anglismista.

Seinällä

HKL.jpg

Asun keskellä kaupunkia, joten käytän vain harvoin metroa ja junaa. Tänään kuitenkin kiirehdin poikkeuksellisen aikaisin (ennen klo kahdeksaa!) Amnestyn toimistolle palaveriin. Metrossa Kaisaniemestä Kamppiin huomasin oman nimeni seinällä keltaisen julisteen alareunassa.

Mitä tämä on?

Sitten muistin, että lähetin keväällä runoja HKL:n Runoja raiteilla -kampanjaan. He pyysivät kaupunki- ja matka-aiheisia tekstejä. Ilmeisesti minut valittiin mukaan. Toinen nyt kiskoilla keikkuva runo on Vuosikirjasta ja toinen on uusi, vain tätä varten kirjoitettu:

Nousee kaupunki aamuun, heräävät

hermoradat

ja varikolla mahtavien autojen rivi,

eteenpäin, synapsista synapsiin

kolkkaa kiskoille päivän

ensimmäinen vaunu

asemalta asemalle

kilpaa auringon kanssa

ja suonissa kohisee kuin

lentäisi Tapanilasta Töölööseen ja

takaisin, sinnekin

kohti Helsingin sydäntä.