Monthly Archive for lokakuu, 2006

Kisailua

vuosikirja2.jpg

Vuosikirja pääsi Helsingin Sanomien esikoiskisan finaaliin. Kiva näin. Mutta aina kirjallisia tai muita taiteellisia kilpailuja tuumiessa jotenkin tulee paha mieli. Joidenkin teosten esiinnostamisen hinta on joidenkin sysääminen syrjään. Nytkin olisin kaivannut mukaan esim. Riikka Pelon Taivaankantajaa ja Jussi Hyvärisen runokokoelmaa Kurkistan kaivoon. En kylläkään osaa sanoa, mitkä olisi pitänyt tiputtaa pois niiden tieltä. Julmaa on.

Pamukille pamahti

nobel.jpg

Vuoden 2006 Nobelin-kirjallisuuspalkinto meni Orhan Pamukille. Hyvä näin, vaikka en ole mikään vimmainen Pamuk-fanittaja ja oikeastaan olisi jo ollut runoilijoiden vuoro. Kuten usein, Nobel-palkinto on nytkin poliittinen viesti, tällä kertaa Turkin ja muiden maiden ilmaisunvapautta rajoittaville öykkäreille.

Joku ehkä vielä muistaa, kuinka jokin aika sitten Suomessa oltiin pääministeriä myöten sitä mieltä, että tanskalaisen Jylland Postenin pilakuvia profeetta Muhammedista ei olisi pitänyt julkaista. Suomi oli ainoa eurooppalainen maa, jossa hallitustasolla otettiin tämä kanta. Toivottavasti Pamukin palkinto muistuttaa kaikkien mieliin sen, että uskonnollisten tunteiden suojeluun vetoaminen ilmaisunvapauden rajoittamiseksi on vaarallinen tie jolle ei pidä lähteä. Pamukia vainoavat turkkilaiset nationalistit, mutta monissa maissa uskonnollisten ryhmien painostus kirjailijoita ja toimittajia kohtaan on paljon, paljon vakavampi ongelma.

Ai niin, Suomen rikoslaissakin on yhä edelleen kriminalisoitu ”jumalanpilkka”. Juristina sanoisin, että jumalanpilkan pitäisi olla asianomistajarikos, eli vain loukattu taho itse voisi asiasta nostaa syytteen…

Pitkät jäähyväiset

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä se tapahtui. Syyskuu vaihtui lokakuuksi ja elämäni meni uusiksi. Ainakin viisitoista vuotta käytössä ollut Helsingin yliopiston sähköpostiosoitteeni jarkko.tontti@helsinki.fi kuoli pois, katosi galaksien väliin ikuiseen olemattomuuteen ja unohdukseen kuin  yhden listahitin poptähti.

Suhteemme on toki ollut ennenkin katkolla. Minulla on ollut muitakin sähköpostiosoitteita; työpaikkojen, muiden yliopistojen (joo, pari ulkomaantuttavuutta…), jopa yhdenviestinjuttuja g-mailien ja ja hotmailien kanssa on tullut kokeiltua. Viime viikonloppuun saakka suhteemme kesti nämä karikot. Mutta nyt loppu tuli yhdellä iskulla, yliopiston atk-keskus ei enää uskonut selittelyjäni.

Nostos algos, kuten kreikkalaiset sanovat, kotiinpaluun tuska eli retroa kehiin: suhteemme käynnistyi takellellen. 1990-luvun alussa ei ollut ketään kenelle sähköpostia lähettäisi eikä kukaan osannut lähettää sellaisia minulle. Mutta pian vauhti kiihtyi ja jarkko.tontti@helsinki.fi tuli täysillä elämääni, jaoimme pian kaiken, arjen ahdistukset ja juhlien jeejeet.

Mikään sähköpostiosoitesuhde ei ole ongelmaton. Kaikki sen tietävät, roskaposti, tuo sähköpostiosoitesuhteen nalkutus ja piereskely uhkasi meidänkin yhteiseloamme. Myönnetään, minä sen aloitin, silkkaa kokemattomuuttani. Taisi olla vuosi 1996 kun sain elämäni ensimmäisen roskapostiviestin, vaikka en sitä sellaiseksi tajunnut. Yhdysvaltalainen yritys tarjosi apua Green Card -arpajaisten hakulomakkeen täyttämiseksi. Minä suuttumaan. Vastasin viestiin parin sivun mittaisella vuodatuksella, jossa perustelin miksi en tosiaankaan halua maksullista Green Card –apua. Sen jälkeen roskapostia onkin riittänyt.

Elämä jatkuu, uusi osoite on vielä kokematon, mutta emmeköhän tutustu toisiimme. Nyt tuntuu siltä, että se on niin erinomainen, että peuhaan sen kanssa loppuelämäni.