Kirjaamo

Jäntin antoivat. Ei pöllömpää, juustoa leivän päälle ja jaksua kirjoittamiseen. En kyllä tiennyt että se on näin vanha palkinto.

Tämä matka - Eeva-Liisa Manner 85-vuotisjuhla 5.12.2006

Juhlaseminaari Helsingin yliopistossa klo 10
Iltajuhla Karjalatalon juhlasalissa klo 18

Vapaa pääsy - Tervetuloa!

Juhlaseminaari
5.12.2006 klo 10.15-14.00
Helsingin yliopiston päärakennus, uusi puoli, luentosali 5, Fabianinkatu 33

10.15 Seminaarin avaus

Mannermaista filosofiaa Jarkko Tontti

Muistoista, muistamisesta ja ajasta Mannerin tuotannossa Raili Elovaara

Kirjoituskone; avoimen ensyklopedian hakusana Eeva-Liisa Mannerilla Pekka
Kuusisto

Manner ja kansainvälisen modernismin perinne Leevi Lehto

Kahvitauko 12.00-12.45

Hullun tytön tarina Tuula Hökkä

”Mutta entäpä jos hän sentään tapaisi sen hevosen?” Tampereen Työväen
Teatterin Kellariteatterin Poltettu oranssi 1969 Lisbeth Landefort

Poltettu oranssi rautaesiripun takana - Tallinnan Draamateatterin Poltettu
oranssi 1969 Väinö Lahti

Esiintyjät
Raili Elovaara, kotimaisen kirjallisuuden professori emerita (Jyväskylän
yliopisto) ja yleisen kirjallisuustieteen dosentti (Helsingin yliopisto).
Väitteli identiteetin ongelmasta Samuel Beckettin proosateoksissa
(eksistentiaalifilosofinen näkökulma). Sittemmin keskittynyt lyriikan
tutkimukseen.

Tuula Hökkä, kotimaisen kirjallisuuden dosentti (Helsingin yliopisto).
Runouden ja Eeva-Liisa Mannerin tutkija (väitellyt 1991). Toimittanut
Mannerin valitut esseet, kootut runot, proosateokset ja kirjekokoelman
60-luvulta Kirjoittamisen aika (Tammi 2006).

Pekka Kuusisto, Ph.D., kirjallisuuden yliassistentti Oulun yliopistossa,
väitellyt Kalifornian yliopistossa (Riverside) Yhdysvalloissa 2001.
Väitöskirja From the Center to Circumference: Encyclopedic Topologies in
Literature from Dante through Modern Science Fiction.

Väinö Lahti, teatteriohjaaja, ohjannut Poltetun oranssin kolmesti,
kantaesityksen maaliskuussa 1969 Tallinnan Draamateatterissa, Eroksen ja
Psykhen kahdesti, Uuden vuoden yön ja Lisäyksiä Axa-kansan aikakirjoihin
sekä Mannerin teksteihin perustuvia monologi- ja lausuntailtoja.
Iltajuhlan ohjelman suunnittelija ja ohjaaja.

Lisbeth Landefort, teatteri- ja oopperaohjaaja, ohjannut Eeva-Liisa
Mannerin Poltetun oranssin 1969 Tampereen Työväen Teatterin
Kellariteatteriin ja Yleisradion ruotsinkielisellä teatteriosastolla mm.
kuunnelmat Det regnar alltid i bergen (1971), Bränd orange (1982) ja
Fallet Kaspar Hauser (1987).

Leevi Lehto on helsinkiläinen runoilija ja kääntäjä, jonka uusimmat
teokset ovat Päivä (Kirja kerrallaan 2004), Ampauksia ympäripyörivästä
raketista (Savukeidas 2004) ja Lake Onega and Other Poems (Salt Publishing
2006).

Jarkko Tontti, helsinkiläinen runoilija, esseisti, filosofi ja lakimies.
Teoksia: Runokokoelma Vuosikirja (Otava 2006), Tulkinnasta toiseen –
Esseitä hermenutiikasta. (toim.) (Vastapaino 2005), Right and Prejudice
(Ashgate 2004).

Eeva Liisa Manner 85-vuotisjuhla 5.12.2006 klo 18 Karjalatalon juhlasalissa
Käpylänkuja 1, 00610 Hki. Bussit 65 A ja 69, raitiovaunut 1 ja 1A.

Maija-Liisa Ström
Kambri I (Tämä matka)
Sateentulon kuvaus (Niin vaihtuivat vuoden ajat)
Aamulla kello viisi (Niin vaihtuivat vuoden ajat)
Syvä ja kirkas (Niin vaihtuivat vuoden ajat)

Marja-Leena Tuurna
Tervetuliaissanat ja Viipuri Eeva-Liisa Mannerin teoksissa

Anna-Mari Kähärä (sävellys) - Janne Marja-aho (laulu) - Jussi Tuurna (piano)
Unet veräjä on auki - Laulusarja Eeva-Liisa Mannerin runoihin
Kävely (Kirjoitettu kivi)
Jos on totta (Paetkaa purret kevein purjein)
Kirkkaat aamut kohoavat (Niin vaihtuivat vuoden ajat)
Vähän viiniä (Paetkaa purret kevein purjein)

Noora Dadu
Motiivi numero 2 (Kirjoitettu kivi)
Duo (Orfiset laulut)
Kenkiä kiillotetaan (Kirjoitettu kivi)
Maailma on minun aistieni runoelma (Kirjoitettu kivi)
Spekulaatio (Kirjoitettu kivi)

Väliaika

Maija-Liisa Ström ja Iiro Kajas
Kohtaus Poltettu oranssi -näytelmästä

Inkeri Kilpinen
Ystävän ja kollegan puheenvuoro

Maija-Liisa Ström
Muiston pysyvyys  (Paetkaa purret kevein purjein)
Näin sen vuoritiellä (Jos suru savuaisi)
Kun luen (Jos suru savuaisi)
Tarina (Paetkaa purret kevein purjein )

Esiintyjät

Noora Dadu, Teatteritaiteen laitoksen näyttämötyön opiskelija, valittiin
Kajaanin runoviikolla Vuoden 2006 nuoreksi lausujaksi.

Iiro Kajas, lausuja ja pedagogi. Lukuisin lausuntaryhmien ja Kajaanin
runoviikon Iiron koulun vetäjä. Vuoden 1983 nuori lausuja.

Inkeri Kilpinen, näytelmiä (13) ammattiteattereissa vuodesta 1959.
Käännöksiä monille kielille, mm. kiina, thain kieli, moksamordva ja
udmurt. Tunnetuin teos Tuntematon potilas (1964), jonka esityksien aikana
Kansallisteatterissa tutustui Eeva-Liisa Manneriin. Matkakirjoja ja
elokuvakäsikirjoituksia.

Anna-Mari Kähärä, säveltäjä, laulaja ja pianisti, konsertoi mm. oman
orkesterinsa How Many Sistersin ja viulisti Pekka Kuusiston kanssa.
Laulusarja Unen veräjä on auki saa kantaesityksensä 5.12.2006

Janne Marja-aho, tanssija, esiintynyt mm. Helsingin kaupunginteatterissa
ja Tommi Kitti Companyn esityksissä, myös laulurooleja.

Maija-Liisa Ström, näyttelijä, lausuja, pedagogi, työskennellyt Oulun
kaupunginteatterissa ja Helsingin kaupunginteatterissa sekä (vier.) Suomen
Kansallisteatterissa. Useita omia lausuntailtoja, mm. Kajaanin
Runoviikolla 2006.

Jussi Tuurna, muusikko, säveltäjä, Teatterikorkeakoulun musiikinlehtori,
säveltänyt musiikkia mm.  Kom-teatterille ja Suomen Kansallisteatterille.

Marja-Leena Tuurna, FM, rehtori, tietokirjailija, perehtynyt Niin
vaihtuivat vuoden ajat -kokoelman luomisprosessiin käsikirjoituksen
syntyessä. Laatinut kirjallisuuden oppikirjoja kouluille ja lukioille,
toimittanut L. Onervan ja L. Madetojan kirjeenvaihtokokoelman 2006.

Lisätietoja:
Jarkko Tontti
Eeva-Liisa Manner -seuran sihteeri
0400-784313
 

Sillä aikaa kun Paskin kirja pitkään aikaan -palkintoraati on vetäytynyt tuumimaan voittajaa (vielä ehtii ehdottaa teoksia kisaan!) Kirjaamo viihdyttää kärsimätöntä yleisöä Internetin ihmeillä.

Maailmassa on vielä hyvää. Kuten Project Gutenberg, jossa on kovalevyt pullollaan maailmankirjallisuutta, ilmaiseksi kaikkien ladattavissa. Siis sellaista jota tekijänoikeudet eivät enää rasita. Suomalaisen kirjallisuuden osasto on mitä runsain, täällä. Siellä ne ovat kaikki: juhaniahot, minnacanthit, aleksiskivet ja muut tutut ja tuntemattomat tekijät.

Eikä vain alkutekstejä vaan myös klassikkokäännöksiä on Gutenberg väärällään. Minun huomioni vangitsi pitkäksi aikaa vuodelta 1902 oleva suomennos Molièren näytelmästä Le Mariage forcé (1664). Suomenkieliseltä nimeltään Väkinäinen naiminen - Ilveilys yhdessä näytöksessä. Tämän otsikon aikaansaamien moninaisten mielikuvien kera suunnistan kohti viikonloppua.

Paskin kirja pitkään aikaan -kirjallisuuspalkinto on perustettu.

Kirjaamo on huolestuneena pannut merkille kirjallisuuspalkintojen yksipuolisuuden maassamme. Kilpailut luotaavat kirjallista kenttää epätasaisesti, vain parhaita palkitaan. On tärkeää lukea hyviä kirjoja, tai ainakin ostaa niitä hyllyyn, jotta kaverit pitäisivät sinua fiksuna. Mutta myös paskat kirjat ansaitsevat julkisuutta. Varsinkin toiset kirjailijat tarvitsevat niitä. Kun oma teksti ei solju, tarvitaan motivaation lähteitä, paapomista. Paskoja kirjoja lukemalla kerää nopeasti itsetuntonsa palaset lattialta tai ties mistä. En sentään ole noin huono!

Esikarsinnassa on tähän mennessä noussut esiin kaksi varteenotettavaa teosta. Koska Kirjaamolla on tunnetusti historiallista tajua, kilpailua ei ole rajattu kuluvan vuoden kirjoihin. Raati on päättänyt asettaa ehdolle Maria Guzeninan teoksen Unelmatehdas - Access All Areas (WSOY, 2004) ja Tony Halmeen runokirjan Kovan päivän ilta (Kustannusosakeyhtiö Revontuli, 2003).

Guzeninan kirjassa raatia miellytti erityisesti genrerajojen rikkominen. Päällisin puolin teos on lähinnä yläastelaisen kouluaine, mutta tarkalla lähiluvulla paljastuu muita aspekteja. Unelmatehdas on hieno yhdistelmä narsistisen julkkiksen narsistista itsestäpuhumista ja kunnallisvaaliehdokkaan vaalikirjaa (Sdp.). Halmeen teoksessa  raati arvosti erityisesti nasevan aforistiikan ja lyyrisen jämäkkyyden yhdistymistä tarkkanäköiseen parisuhdepohdintaan, esimerkiksi runossa Näin se on:

Nalkuttavaa / naistakin / jaksaa kuunnella // jos se on / kaunis. (Tony Halme, Kovan päivän ilta. 2003, s. 50).

Kirjaamo ottaa mielellään vastaan ehdotuksia perustelujen kera Paskin kirja pitkään aikaan -kilpailuun. Kilpailun voittaja selviää viikon kuluttua, suurin ja piirtein.

Tiettyä kipuisuutta, päässä. Suomen rikkaimman miehen lehdykkä tarjosi isosti juomaa & syömää kirjallisille piireille sun muulle kermallistolle. Armas voitti, ei pöllömpi valinta, kiitospuhekin rokkasi hyvin.

Ilma oli sakeana kirjallisuuspuhetta. Juoruja ja huhuja, ei vähiten kirjasyksyn muista kisoista. Tulossa ovat ainakin Kalevi Jäntin palkinto, Runeberg-palkinto ja tietysti F-palkinto, josta tosin on sahaistu aikaa sitten pois runot, näytelmät ja novellit. Ei ihme. Runokirjat tietysti voittaisivat joka vuosi ja romaanikirjalijat nääntyisivät nälkään.

Turhia pelkoja. Turussa olikin ihan jeppistä. Päivällä notkeaa runouspuhetta Ville S:n, Riku K:n, Ville H:n, Pauliina H:n, Joni P:n ja Timo H:n kanssa; yleisö heitteli sekaan viisaita. Pidin esitelmän. Illalla ryin runojani muitten mukana. Luikin kuitenkin viimeiseen junaan, takaisin kotiin.

Hivenen hirvittää. Huomenna lauantaina pitäisi matkata Turkuun, esiintymään Varsinais-Suomen (Finland ’Proper’ in English, kuten Leevi Lehto asian on laittanut) runoviikolla, ensin panimoravintola Kouluun ja illalla ravintola Monkiin.

Miten minun käy? Olen helsinkiläinen ja syntyjään tamperelainen. Vähemmästikin on Turkuun uskaltanutta vedetty turpiin. Syntilistani on pitkä. Tunsin muinoin Tampereen yliopiston Ei-turkulaisen Osakunnan jäseniä. Heidän perinteisiinsä kuuluu mm. käydä hyppimässä Turun kauppatorilla, jotta kaupunki uppoaisi mereen.

Mitä jos minua odottaa rautatieasemalla joukko vihaisia mielenosoittajia heiluttamassa Heli Laaksosen kuvia? Se porukka voi hyvinkin haluta muiluttaa ties minne helsinkiläisrunoilijan jonka mielestä kaupungit ovat ihmiselle hyväksi ja koko maaseudun lehmineen voisi lahjoittaa kehitysapuna Sierra Leoneen.

Uskon silti selviäväni. Ei minulla oikeasti ole mitään Turkua vastaan. Ongelmani on, etten ehkä ehdi sanoa sitä ennen kuin joudun ongelmiin. Onneksi tunnen runoilija Ville Hytösen, ihan oikean turkulaisnatiivin sekä Vilja-Tuulian, joka on Tampereelta Turkuun muuttanut ernomainen runoilija. Tämä ehkä pelastaa henkeni. Pahimmassa hädässä voin soittaa senaattori Anderssonille. Luotan että Janina tulee pelastamaan minut vaikka jonkun linnan tyrmästä.

Jonninmoinen tauti, muinaisella veikkohuovissuomella lentsu, otti niskaotteen. Minä sänkyyn, vaakaolemaan. Epäilen saaneeni tartunnan torstaina kustantajan pippaloista, tai ainakin kylmetyin kävellessäni sieltä kotiin. Hauskaa kyllä oli, kaikki talon kirjailijat kutsuttuina. Runostelijoista olivat mukana ainakin Saila, Juuli, Sanna ja Risto. Oli myös iso joukko harmaapäisiä vanhemman polven tekijöitä, joista en tunnistanut kuin Bo Carpelanin. Ja lempijuomaani, ilmaista punaviiniä.

Köhistelyn ja yleisen voipuneisuuden myötä kaikki jäi. Varsinkin se tärkein eli Helsinginkadun uimahalli ja kuntosali, joiden takia kannattaa yleensäkään olla olemassa. Mitä voi? No blogistella:

Pari uutista Blogislavian virallisen tietotoimiston viimeisimmästä listasta:

NuVatsian Tere on muuttanut, tänne. Samalla hän on aloittanut niin & näin -lehden toisena päätoimittajana Jarkko S. Tuusvuoren kanssa. Ernomaista.

Hesari pisti vanhat kirja-arviot verkkoon. Hyvä homma, semminkin kun itse luen aika vähän uusia kirjoja. Arvosteluja tiiraan vasta kirjan luettuani, peilaan lukukokemustani toisen omaan, nyt onnistuu helpommin. Hesarilla on vielä matkaa, jos se aikoo päästä vaikkapa Die Zeitin kirjallisuusosion verkkoversion tasolle. Ihastelkaa, täällä.

Ville Rannan sarjakuvablogi pistää hiljaiseksi, kaunista ja totta, aivan ihkua.