Monthly Archive for joulukuu, 2006

Vuoden viimoisena päivänä suuntaan kohti Roomaa. Miksikö? Ei mitään sen ihmeellisempää syytä kuin että pitäisi keksiä tulevalle kirjalle nimi ja sellaista. Roomassakin sen voi tehdä, kai. Ongelmia: italian taitoni on joskus kesken jätetyn peruskurssin varassa. En osaa sanoa kuin avanti popolo, andiamo ragazzi ja per favore. Ehkä selviän. Jos minusta ei enää kuulu mitään, lähettäkää etsintäpartio.

Matkalukemiseksi tuumin ottaa Rafael Albertin runokokoelman Neljästä totuudesta. Suomentanut Tarja Roinila, kukas muu. Ja sitten varmaan Goethen Italian matkan, pohjoisen ihmisen havaintoja parin sadan vuoden takaa. Joku sanoi, että kaiken minkä tiedämme Italiasta tiedämme Goethen kautta. Ja tietysti otan megeen Asterix gladiaattorina -albumin jossa gallit toikkaroivat Rooman kaduilla.

Paskin kirja pitkään aikaan -palkintoraati on saanut työnsä päätökseen. Pitkän pohdinnan jälkeen raati päätyi antamaan palkinnon, mikä se sitten onkin, kokonaistaiteellisesta elämäntyöstä omakustannekirjailija, kansanedustaja Ahti Vielmalle.

Raati pitää Vielmaa maamme johtavana avantgardistina, todellisena taiteen etuvartiomiehenä. Vielman elämä ja teokset sulautuvat häkellyttäväksi kollaasiksi, jonka kautta totuus olemisen mielestä, vihdoinkin, paljastuu.

Jo esikoiskokoelmansa (Pieni Poika, 1995) nimessä Vielma näyttää tinkimättömyytensä. Vielmaa eivät suomen kielioppisäännöt koske, hän ei ole poika vaan Poika. Pysähdyttävät runot ovat yhdistelmä kielellistä innovatiivisuutta ja omaperäistä, aforistista viisautta:

Valhe viiltää kuin veitsi / katkoo ystävyyden siteet / kuihduttaa kunnioituksen / tukahduttaa rakkauden. (s. 45)

Vielman, kotiseutunsa kirkkovaltuuston aktiivitoimijan, teosten johtavat teemat ovat Jumalan ylistäminen ja kommunismin vastustaminen, joista varsinkin jälkimmäinen on edelleen mitä polttavin ongelma Suomessa. Vielma, s. 1941, ei todellakaan ole jäänyt menneen maailman kiistoja vatvomaan vaan pitää oikeutetusti esillä kommunistien pilkkaamisen tärkeyttä. Romaanissaan Kolhoosien kuningas (2004) Vielma näyttää tyhjentävästi kommunismin ihmisruumista rappeuttavan luonteen kuvatessaan Kekkosen ja Nikita Hrustsovin yhteissaunomista:

Nikita puhisi nurkassa ja piilotteli pientä sinisenharmaata vehjettään haudutetun vatsan alle, nosteli kankkujaan ja piereskeli salaa huulet lerpalla. (s. 7)

Novellikokoelmassa Rinnastuksia Vielma, metsuripienviljelijän poika, luo omaperäisen fiktiivisen henkilön Mikon, metsuripienviljelijän pojan, joka nousee köyhyydestä korkeuksiin, kurkottaa kokoomuksen kansanedustajaksi saakka. Raati kiittää teosta erityisen vaikuttavasta kohtauksesta, jossa Mikko taivuttelee työttömän rakennusmiehen Jussin kommunistista kokoomuksen äänestäjäksi.

Raati oli valinnassaan yksimielinen. Ahti Vielman kirjallinen työ tulee säilyttämaan arvonsa myös tulevaisuudessa, se on yhtä totuudellista, Jumalan siunauksen saattelemaa ja uskottavaa kuin on Vielman työ kansanedustajana.