Monthly Archive for tammikuu, 2007

Me emme pyydä, me vaadimme

 

MIKSI TAITEILIJOILLA JA TUTKIJOILLA EI OLE SOSIAALITURVAA?

Keskustelu tieteen- ja taiteentekijöiden asemasta sekä sosiaaliturvan

aukoista nyky-Suomessa

Ylioppilasteatteri (Aleksanterinkatu 23, sisäänkäynti rautaportista Kolmen

sepän aukiolta), keskiviikkona 24.1.2007 klo 15.30-18.

Ohjelma:

15.30 Tapauskertomuksia sosiaaliturvattomasta elämästä

15.50 Eeva Rantala (Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja):

Tutkija leipäjonossa

16.10 Elena Näsänen (Suomen Taiteilijaseura puheenjohtaja):

Taiteilijoiden sosiaaliturvattomuus

16.30-18.00 Paneelikeskustelu

Keskustelemassa valtuutettu Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.), kansanedustaja

Minna Sirnö (vas.), kansanedustaja Säde Tahvanainen (sd.), kansanedustaja

Maija Perho (kok.) ja kansanedustaja Tatja Karvonen (kesk.).

Puhetta johtaa oikeustieteen tohtori, kirjailija Jarkko Tontti.

Aiheen tiimoilta kolumni, täällä.

 

Kirjavaihtoa ja selailua

raja.jpg

Lounastin tänään Riikka Pulkkisen kanssa kirjavaihdon merkeissä. Sushin syönti sujuu minulta aina yhtä sottuisesti. Riikan Raja on ollut isosti esillä pitkin syksyä. Esikoiskirjat saavat aina hivenen enemmän huomiota kuin oikeastaan ansaitsisivat. Maailma vaan on sellainen. Nuoruus on pop ja uudet tekijät nostetaan esiin vain jotta heidät voidaan tiputtaa pikku hiljaa kuolevaisten joukkoon. Niin kai minullekin käy, jos saan kirjoitettua maailmaan vielä monta monituista kirjaa kuten haaveksin.

Kustantajien ensi vuoden katalogeja kolahteli postiluukkuun. Södikan listassa kiinnostuin ainakin helmikuussa ilmestyvästä Vilja-Tuulia Huotarisen uudesta kokoelmasta ja Simone de Beauvoirin esseekirjasta Onko Sade poltettava? Otavalta tulee Sanna Karlströmin uusi kokoelma Päivänvalossa. Ensimmäisen perusteella tätä jo odottelin, tiettyä syyhyisyyttä sormissa. Klassikko-osastolta Otavasta tulee Claude Simonin Tuuli. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -sarja saadaan vihdoinkin päätökseen. Myönnän auliisti, että olen lukenut vain ensimmäisen osan, senkin velvollisuudentunnosta joskus kauan sitten.

Telkkariin

Runoraati.gif

Jännittää. Huomenna tv-kameran eteen. Teemme runovideota TV1:n Runoraatia varten.  Ongelma: täytyy opetella lausuttava runo ulkoa. Tässä olen Euroopan ensimmäiseksi huonoin, ulkoa pänttäämisessä. Mieluummin maalaan lavealla pensselillä ja puhun mitä mahasta suuhun tulee. Haittaakohan, jos luenta ei mene ihan sanasta sanaan niin kuin kirjassa?

Naapuri katsoi äsken vinosti rapussa, olikohan mies kuullut lausuntaharjoitukseni ja kiroiluni kun ei vieläkään mene oikein?

Paluu Snellmaninkadulle

Sinne jäi Rooma, kotona taas. Matkalukemisista Goetheä jaksoin sivulle 177. Siihen uuvuin, kirjailija ryhtyi toistamaan itseään. Isoin lukuilo oli mukaan tarttunut Tuli & Savu -lehden uusin numero. Harmi, että päätoimittaja Teemu Manninen jättää homman, jälki on ollut komeaa. Kuka siihen tuleekin (minuakin kysyttiin, mutta sanoin ei kiitos), saa johdettavakseen timmin kirjallisuuslehden. Paineita, varmasti.

Mitään en Roomasta ostanut, en kirjan kirjaa, mikä on minun kohdallani mitä oudointa. Massun ympärille sen sijaan kasautui lisäihraa, pastan vika, ei minun.

Aivan varma en ole keksinkö tulevalle kirjalle nimen, mutta pari ilmestystä asian tiimoilta sain.

Hauskinta matkalla oli tavata suomalaisia. Suomen Rooman instituutin Villa Lanten nykyinen johtajapariskunta, Sandbergit, tarjosi erinomaisen pitkän lounaan. Päivittelimme talossa riekkuneiden runoilijoiden toilailuja, edellisestä elämästäni tutun juristiprofessorin Hannu Tapani Klamin Lante-hortoilua ja muuta, jota en kyllä tähän kirjoita.