Kirjaamo

Noin! Sanna Karlström kiskaisi toisen kokoelmansa, Päivänvalossa. Pippaloitsimme sitä eilen Bellyssä, runoskene oli läsnä ja kivaa pidettiin. Jo hivenen kuluneen kaavan mukaisesti päädyimme lopuksi Lostariin, missä oli maanantaimaista. Olimme ruuhka.

Päivänvaloa pääsin vasta hipelöimään. Sannan eka oli hyvä, joten luotan kirjaan jo etukäteen. Jostain se pitäisi saada rauhassa makusteltavaksi.

Euroopan unioni täytti 50 vuotta. Ernomaista, sanoisin. Minulle tämä juhla on paljon tärkeämpi kuin vaikka Suomen kansallispäivä 6.12. Jotkut ovat listanneet kommunismin ja kapitalismin uhreja (Esim. kirjassa Kommunismin musta kirja), mutta en ole huomannut kenenkään kirjoittaneen vastaavaa nationalismista. Tuloksena olisi isompi ruumisluku, arvaan. En tule suremaan yhtään jos Suomi ja kaikki muutkin Euroopan kansallisvaltiot joskus lakkautetaan ja muutetaan EU:n maakunniksi.

Hauskin yksityiskohta Berliinissä vietetyissä 50-vuotisjuhlissa oli paavi Benedictus XVI:n samanaikainen ärhentely. Hän moitti annettua julkilausumaa koska siinä ei mainita Jumalaa ja Euroopan kristillisiä juuria. Paavin mukaan EU syyllistyy uskosta luopumiseen ja oman identiteettinsä epäilyyn, kun Jumala ja kristinusko unohdetaan.

No johan on. Minä kun luulin, että kristinusko syntyi Aasiassa, nykyisen Lähi-Idän alueella. Sieltä se levitettiin paljon myöhemmin Eurooppaan, melkeinpä viimeiseksi Suomeen joskus 1100-luvulta alkaen. Tämä tapahtui kovin usein väkivalloin. Suomalaisten ja muiden eurooppalaisten uskonnot tukahdutettiin samaan tyyliin kuin Amerikan intiaanien vähän myöhemmin. Onneksi Euroopan identiteetti on nykyään monipuolisempi kuin paavin haavekuvat. On monenmoista uskoa ja joka vuosi enemmän uskonnottomia.

Minna Canthin päivä uhkaa jäädä vaaliretostelun varjoon, ja jääkin, ei voi mitään. Hän tuskin olisi riemuinnut oikeistopuolue Kokoomuksen voitosta, en minäkään. Tyytyväinen hän olisi ollut naisten määrän hulppeasta kasvusta eduskunnassa, minä samoin. Minna olisi ollut eri iloinen myös koska eduskuntaan pääsi vaihteeksi ihan oikea kirjailija, Claes Andersson.

Minä sen sijaan ihmettelen miksi Andersson, fiksu kun on, viihtyy samassa porukassa Jaakko Laakson, Esko-Juhani Tennilän ja muiden laitavasemmiston öykkärien kanssa. Siis näiden neropattien, joiden mielestä Neuvostoliitto oli kiva juttu ja jotka ihan oikeasti olivat 70-luvulla kaatamassa demokratiaa ja pystyttämässä Suomeen sosialistista järjestelmää.

Myös Tommy Tabermann pääsi eduskuntaan, mutta en ole ihan varma onko hän kirjailija. Pätevä viihteentekijä toki.

Sen sijaan Paskin kirja pitkään aikaan-kilpailun voittaja Ahti Vielma näytää menettäneen senaattorin toogansa, vaikka hänen puolueensa menestyikin. Nyt hänellä siis on aikaa kirjoittaa, mikä on hivenen huolestuttava ajatus…

Edesmennyt - on siinäkin sana - Jarkko Laine ei rauhoitu kuoltuaankaan. Häneltä ilmestyy tänä keväänä kolme kirjaa, kertoo Yle. Huomenna 17.3.2007 Laine olisi täyttänyt 60 vuotta. Nuorena nukkunut siis.

Etunimiemme samuudesta huolimatta minulla on ollut ongelmia Laineen teosten äärellä. Ei ole kolahtanut. Vika voi olla minussa. Ulkokirjalliset seikat ovat vaikuttaneet ei-tykästymiseeni, myönnetään. Kun 60-luvun undergroundmies lähtee 90-luvulla kokoomuksen riveissä tekemään konservatiivista politiikkaa jotain on vialla. Lisänä sekin, että Laine syrjäytti kouluaikaisen äidinkielenopettajani Jorma Kannilan Kirjailijaliiton puheenjohtajuudesta joskus 80-luvulla. Jorma oli jeppis opettajaksi ja välillä tuntuu, että kirjoitan nykyäänkin hänelle.

Lupaan ottaa uuden asenteen Laineiluun, luen tuoreet kirjat avoimin mielin. Muistaen, että Laine aloitti kirjallisen urani hyväksymällä Parnasson päätoimittajana lehteensä miniesseeni vuonna 1998 ’Minun runoni - Solveig von Schoultz: Pilven varjo.’ Nulikkamainen rykäisy se oli, mutta silti.

Jarkko Tontti

Edellisessä blogauksessa tuumin eduskuntavaalien julkkisehdokkaita. Yksi jäi nimeämättä: tunnettu julkkistoimittaja Jukka Relander, joka kutsuu itseään ’historioitsijaksi’ ja ’historiantutkijaksi’.

Haluaisin vilpittömästi tiedustella ehdokas Relanderilta, millä perusteella hän näin tekee? Jukka Relander ei ole saanut aikaiseksi historiasta edes pro-gradu tutkielmaa, lisensiaatintyöstä tai väitöskirjasta puhumattakaan. Näillä on tavattu pätevöityä Suomessa historiantutkijaksi. Vuosikausiin missään ei myöskään ole näkynyt Relanderin julkaisemia tieteellisiä tutkimuksia, jos niitä on koskaan ollutkaan. Ainakaan tieteellisen artikkelin vaativimmassa mielessä.

En ihmettelisi, jos joku ihan oikea historiantutkija asiasta älähtäisi julkisuudessa.

Nokkelia ja oivaltavia kolumneja Jukka Relander kyllä kirjoittaa ja työskentelee ahkerasti free-lance toimittajana. Häpeääkö Relander toimittajan ammattiaan ja siksi teeskentelee olevansa jotain muuta? Tämä olisi outoa, toimittajan työ on varsin tärkeää, mielestäni.

Rehellisyyttä on tapana pitää varsinkin poliitikolle sopivana ominaisuutena. Relanderilla tämä puoli ei näytä olevan kunnossa. Mielellään kuulisin häneltä itseltään selityksen.

Tjah. Tänään oli ensimmäinen ennakkoäänestyspäivä, siis eduskuntavaaleissa. Huomioitteni mukaan tämän blogin lukijat ovat niin fiksua väkeä, että en edes kuvittele tyrkyttäväni teille ketään ehdokasta äänestettäväksi. Sen sijaan minulla on vahvoja, ja oikeita, mielipiteitä siitä, ketä ainakaan ei kannata äänestää, täällä, ja näköjään myös täällä. Eikun uurnille, cives Romani.

Lääh & puuh, ja uudestaan. Unelmien keskustakirjaston pystytys, pyöritys ja purku vei voimat (kevätflunssan antaessa sivustatukea). Kyllä kannatti, kirjastoprojekti meni helskutin hyvin. Yleisö parveili silminnähden onnellisena ja ihmeissään sekä keräsi kirjoja ja toi omiaan vaihdossa. Haastateltavat ja haastattelijat olivat viisaita, kauniita ja oikeamielisiä. Anni ohjasi hyöriskelyä kuten senaattorin kuuluu. Verkossa, täällä, nyt myös videoclippejä tilaisuudesta. Hyvin!

Viikonlopun hektisyysastetta nosti Nuoren Voiman Liiton Talvipäivä. Runouden vuosikirja 2006 julkaistiin (useita lupaavia runostelijadebytantteja, muuten) ja monenmoista jäpäkkää ohjelmaa oli tarjolla. Hersyttävin oli runoilijoista kasattu harmooni jonka avulla oma ääni katosi, kuten pitääkin. Taas hyvin!