Kirjaamo

No nih. Jokunen päivä Landestanissa ja johan kuulostaa spåran kolke taas jeppikseltä. Ei niin, etteikö Kangasalla, siis ei Kangasalalla, olisi ollut kivaa. Vihreän eri sävyjä pöpeliköissä kieltämättä on enemmän kuin täällä Kruununhaassa. Ja se järvi, sen välke, ja mitä nyt kesään kuuluu.

Zacharias Topelius ihastui Kangasalaan niin että runosteli tunnetun ’Kesäpäivä Kangasalla’ -runon. Se toki oli edellyttänyt opintoja täällä Kruununhaassa, pariskunta Runebergin kotona yksityisoppilaana. On siis myyttinen runoyhteys kotokatujeni ja huvilaseutujeni välillä, heh.

Kotoluolassa odotti postia. Muun muassa se kirjailijaksikasvamisen tärkeä etappi nimeltään makulatuurikirje. Rakas kustantajani ilmoitti myyvänsä loput Vuosikirjat Kirjatoreille sun muille alennusputiikeille vuoden 2008 alussa. Sitä ennen saan itse niitä halvalla ostaa haluamani määrän. Noh, kiitos vaan. Itse olen Kirjatorien suurkuluttaja joten en sitä kanavaa väheksy, parempi sitä kautta lukijan käsiin kuin silpuksi.

Muuta kesätapahtelua? Mediarintamalla tapahtui huviloimisaikana sellaista, että ilmestyi oikeustieteen opiskelijoiden uusin Inter Vivos (paras mahdolinen lehdykän nimi, muuten) jossa aiheena juridiikka ja taide, mukana mm. meitsi ja Tuomari Nurmio. Netissä heti, täällä.

Tulipas luettua veikeä kirja. Nimittäin skotlantilaisen nykyrunouden kokoelma Intiimejä avaruuksia (Like 2006), joka viime vuoden kirjarumbassa jäi jotenkin katveeseen. Hesari mm. ei sitä arvioinut.

Myönnetään, osa innostuksestani on henkilökohtais-nostalgista juurta. Asuin opiskelijana 90-luvulla vuoden Edinburghissa; hauskaa oli, muistaakseni, ja viskiä.

Teos on koottu omaperäisella tyylillä. Mukaan on valittu yksi runo kultakin 25 vuodelta (1978-2002) ja samalla 25 eri kirjailijalta. Hajanaisuus uhkaa, mutta samalla tulee näyttävä läpileikkaus. Hienoa on myös se, että kirja on nelikielinen. Suomennosten lisäksi alkutekstit ovat mukana, ovat ne sitten englantia, gaelia tai skottia.

Omassa henkilöhistoriassani vuosi Skotlannissa merkitsi kulttuurista täyskäännöstä. Menetin melkeinpä tyystin kiinnostukseni englannin kieleen sekä englanninkieliseen maailmaan yleensäkin. Ei vähiten siksi, että Skotlannissa näin mitä kulttuurinen kolonisaatio tarkoittaa. Gaelin ja skotin kielet elävät nykyään lähinnä tekohengityksen turvin. Sama prosessi on meneillään ympäri maailmaa, Suomessakin. Englanti tunkeutuu korviemme väliin, suihimme, teksteihimme. En suostu, enää.

Kirjan valmistumisen jälkeinen tyhjyys pitäisi jotenkin täyttää. Parasta olisi ryhtyä seuraavalle ja ryhdynkin. Mutta jonninmoinen tauko on pakko pitää, muuten käy niin, että jatkaa edellistä vaikkei haluaisikaan.

Lomastelun lisäksi tarvitaan siis täyteohjelmaa, ihan toimeton en osaa olla. Yleinen kulttuurisyhteiskunnallinen mielipiteiden laukominen täyttäköön tämän tehtävän. Aloitin jo eilen kun nauhoitimme Kaapin paikka radio-ohjelmaa. Hauskaa oli, vekkuleita ihmisiä. Tulee ulos Radio Yle 1:ssä torstaina 14.6. klo 13.00, uusinnat Radio Peilissä to klo 17.10 sekä pe ja la klo 10.03. Ja kohta kai myös netissä.

Ja sitten lupauduin kirjoittamaan jotain kahden pitkänlinjan juristivaikuttajan juhlakirjoihin. Nämä kuulemma pitää pitää vielä salassa, etteivät päivänsankarit saa etukäteen tietää.

Mitäs muuta kesäkalenterissa?

Keskiviikko 20.6. Lounastamme botswanalaisen kirjailijan ja korkeimman oikeuden tuomarin Unity Down kanssa. Ihmisoikeuksia ja kirjallisuutta, arvaan.

Tiistai 26.6. Helsinki Pride -tapahtumassa keskustelutilaisuus Kaikki yhdenvertaisia?

Perjantai 6.7. Runoja rykimässä Tampereen Tallipihalla Runon ja suven päivänä. Tuttuja kollegoita mukana, mikä on hauskaa, esim. Kiiskis-Jyrki ja Helena Sinervo.

17.7. - 20.7. Kuhmon kamarimusiikkifestivaaleilla on nykyään myös runo-ohjelmaa, mikä on hyvä, oikein ja kaunista. Minä yhtenä. Hivenen tunnen ilmastotuholaisen syyllisyyttä, koska lentsikalla mennään.

Demlan XXXVI kesäseminaari Lahden kansanopistolla 10.-12.8.2007. Pitäisi puhua aiheesta kontrolli.  Minua ennen esiintyvät mm. oikeusministeri Tuija Brax, jokunen professori, apulaisoikeuskansleri. Hmm, onneksi on vielä aikaa tuumia mitä sanoa.

Elokuun lopussa, 20.8.-26.8., lävähtää jälleen Runokuu, osana Helsingin juhlaviikkoja. Lupauduin mukaan runo ja historia -aiheiseen runokävelyyn pitkin Kruununhakaa. Runoja leviää kuulemma myös busseihin ja metroihin.

Torstaina 23.8. Kaliningradiin runofestareille. Mallis-Jukka järkkää ja kääntää. Eikös se ollut ennen Königsberg?

Metsästin tänään vihoviimoisia panovihreitä syksyllä pullahtavan romaanin vedoksista. Päätin tehdä sen mukavasti ja päädyin nivaskan kanssa loikoamaan Esplanadin puiston nurtsille. Pian paikalla alkoi kuhista poliiseja, sitten väkeä joka näytti jotenkin erilaiselta kuin Espalla yleensä tallaavat turistit, virkamiehet ja nuorisolaiset. TV-kameroita ja sellaista. Mitä kummaa?

Sitten näin vilahduksen huonoryhtisestä kaljusta äijänkäppänästä ja väkinäisesti irvistelevästä tädistä. Ai niin, Norjan kuninkaalliset. Päätin pitää pintani vaikka lojuinkin vain metrin päässä heidän kävelyreitiltään. Helskutti sentään, kannatan tasavaltaa ja tasa-arvoa. Kaikki kuninkaalliset joutaisivat jos ei nyt ihan giljotiiniin, niin ainakin työttömiksi. Liberté, Égalité, Fraternité!

Kun monarkit ohittivat minut jouduin melkein ympäriinsä kirmaavien perheitten tallomaksi. 7 päivää -lehti kainalossa säntäävissä ihmisissä oli jotain hyvin surullista kun he silmät kiiluen ojentelivat digipokkareitaan ja hössöttivät lapsilleen. Teki mieleni huutaa, että hankkikaa hyvät ihmiset elämä. Mutta en sanonut mitään, kunhan vain makuultani äimistelin spektaakkelia ympärilläni. Jotain kasvoistani ehkä oli luettavissa koska yhtäkkiä pölynimurikauppiaan oloinen solmiomies pysähtyi eteeni ja sanoi ”Tämä ei ole paikka anarkisteille.” Menin sanattomaksi.