Monthly Archive for elokuu, 2007

Vaikutelmia Kaliningradista

Kaliningrad.png

Uupuneena, mutta sitäkin onnellisempana palasin kotiin Kaliningradista. Entisen Königsbergin runofestarit olivat mitä runsaimmat, paikallisten tähtien lisäksi runoilijoita ympäri Venäjää ja mausteena ulkomaalaisvahvistuksia. Taloudellisesta ja poliittisesta ahdingosta huolimatta Venäjän nuori runoskene on vireä.

Lähtökohtaisesti on aina kiinnostavaa olla ihmisten kanssa, jotka eivät osaa englantia. Maailmassa on aivan liikaa englantia. Joitain viestejä luulen välittäneeni ja vastaanottaneeni kehnolla saksallani, ranskallani ja ruotsillani. Heilutin jäseniäni ja ilmehdin. Tulkkaus auttoi pahimissa paikoissa. Mutta jotain ikävää suurvaltamentaliteettia siinä on, että osa venäläisistä ei osaa mitään vierasta kieltä. Jotain samaa kuin monissa yhdysvaltalaisissa ja briteissä.

Neljän päivän kiertelyn perusteella jaoin kaupungin arkkitehtuurin kolmeen kerrokseen. Hivenen vanhaa saksalaista Itä-Preussia, paljon kolkkoa neuvostoestetiikkaa ja koko ajan lisää uusrikkaiden rakentamista, putinistista barbariaa. Isoja autoja, kyykistettettyjä kerjäläisiä, yksimielinen media.

Lisäys 31.8. Lisää Kaliningradista ja Venäjästä kolumnissa, täällä.

Maailmalle

Luokkakokous.JPG

Sieltä tuli. Sain Luokkakokouksen lämpimäiskappaleen käsiini. Ja kuten tunnettua, samalla se myös irtoaa otteestani lukijoiden arvioitavaksi. Enää en voi sille mitään, lapsi lähti maailmalle.

Mitä tässä tilanteessa tehdään, paitsi tietysti kirjoitetaan seuraavaa? Lähdetään karkuun. Huomenna suuntaan Jukka Mallisen kanssa Kaliningradiin SLOWWWO 2007 -runofestivaaleille. Venäjää en osaa, mutta Jukka tulkkaa ja käänsi Sergei Zavjalovin kanssa runojani venäjäksi. Järjestäjien lähettämä Googlemap kertoo, että entisessä saksalaisessa Königsbergissä on jäljellä ainakin Immanuel Kantin hauta ja muutakin jännää.

Sitä ennen päätin ehtiä vielä Maikkarin Huomenta Suomen Kirja-aamun nauhoitukseen, joka tulee ensi viikolla ulos. Mistä saammekin erinomaisen aasinsillan linkata tänne, hauskimpaan näkemääni Youtube-pätkään ikinä, Maikkarin uutismokia.

Runottaa

NVL.gif

Vaikka olen proosaan langennut rintamamarkuri, olen yhä hyvän puolella. Runous on korkein kirjoittamisen laji. Piste.

Kohta sitä saa. Ensi maanantaina käynnistyy Runokuu-festivaali osana Helsingin juhlaviikkoja. Laadukkain ohjelma mitä olen nähnyt vuosiin, ehkä koskaan aikaisemmin.

Oma osani on vähäinen, tämänvuotiset julkaisijat ja vanhat konkarit ovat lauteilla kuten kuuluukin.

Tässä kuitenkin olen mukana, eli Kirjaamon tiedotusosasto esittää:

”Runollinen korttelikävely, teemana historia. Lähtö klo 18 Aleksanterin patsaalta, Senaatintorilta. Kruununhaan runokävelyn oppaina runoilija Jarkko Tontti ja museolehtori Sauli Seppälä. Osallistujamäärä rajattu, 40 ensimmäiseksi ilmoittautunutta mahtuu mukaan. Sitova ilmoittautuminen 6.-17.8. ilmoittautumiset@nuorenvoimanliitto.fi

Järjestäjät: Nuoren Voiman Liitto, Helsingin kaupunginkirjasto ja Helsingin Kaupunginmuseo”

Lopun alku

Sinne meni loma. Tänään palasin Helsinkiin. Kesä ei ole vielä loppunut, mutta minulla on pahoja aavistuksia senkin suhteen.

Jotenkin pöllämystynyt olo. Normaaliin olemisen rytmiin päästäkseni lähdin heti Helsinginkadun uimahalliin. Ähkin aikani raudan parissa ja uin altaan päästä päähän pari kertaa. Saunoin.

Varsinainen arki alkakoon ensi viikolla, silloin sorvin ääreen työhuoneelle.

Otavasta soittivat. Luokkakokous tulee maailmaan aikaisemmin kuin oli suunniteltu. Muutaman viikon päästä jo, viimeistään 23.8. kaupoissa, sanoivat.