Monthly Archive for syyskuu, 2007

Anarkistin sunnuntai

R & A.jpg

Tänään tapahtui hyviä ja pahoja. Ensin hyvät. Kävin Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla katsomassa Marjane Satrapin sarjakuvaan perustuvan elokuvan Persepolis. Pysähdyttävän hyvä, ehkä vielä parempi kuin alkuperäinen sarjakuva.

Ja sitten kiiri korviin tieto, että runoilija Väinö Kirstinä on kuollut. Kirstinän teksteistä opin, että runoudessa saa tehdä mitä tahansa. Tai oikeastaan pitää tehdä. Siis ihan mitä tahansa. Yhteys edelliseen on selvä, rakkauteen ja anarkiaan. Kirstinää voi kuunnella Ylen elävässä arkistossa.

Sanat ovat luoteja, sanoi Napoleon. Vai siemeniä? Rypälepommeja? (Väinö Kirstinä: Yötä, päivää. Tammi 1986.)

Piirissä

Olipas mukavaa. Olin maanantaina kirjallisuuspiirin vieraana. Jäsenet olivat lukeneet romaanin tarkkaan, tenttasivat ja kertoivat vaikutelmiaan. Parasta oli se, että kommentit tulivat ilman turhia häveliäisyyksiä. Sain kuulla ihan oikeita mielipiteitä, tykkäämisiä ja ei-tykkäämisiä. Ja lisäksi sain ja söin ison kasan voissa paistettuja silakoita.

Vakuutuin yhä enemmän siitä, että minulla ei ole tulkintamonopolia omiin teksteihini. Fiksut lukijat olivat löytäneet Luokkakokouksesta sellaista, mitä en ole tullut ajatelleeksikaan. Mitä mielenkiintoisinta.

Samalta tuntui viime huhtikuussa, kun olin yleisen kirjallisuustieteen laitoksen lyriikkapraktikumissa tutkimusobjektina, jonkinlaisena koe-eläimenä. Kurssilaiset ja kurssin vetäjä keksivät Vuosikirjasta kaikenlaista fiksua josta viisastuin isosti.

Tulee mieleen vanha totuuus, jonka mukaan minä en kirjoita, vaan kieli kirjoittaa minussa.

Ugri taipuu

Hbl.jpg

Löysin sisäisen suomenruotsalaiseni. Surtuani aikani ruotsintaitoni heikentymistä päätin tehdä asialle jotain. Otin tuttavan antamasta neuvosta vaarin (Jag tog en farfar från rådet): Tilasin parilla kympillä pari kuukautta Höblää.

Lehti on sisällöllisesti kovempi kuin odotin. Hämmentävän näyttävästi on runous esillä HBL:ssä. Ja tabloidkoko on kiva varsinkin matkustaessa. Toki vähän nurkkakuntaisuuttakin eli kielivähemmistön asian yksioikoista ajamista löytyy. Saa nähdä jatkanko tilausta, ehkäpä hyvinkin.

Syksy on

Mitä kuuluu syksyyn?

Perunoiden nostoa. Toteutin luontosuhdettani viljelemällä jokusen neliömetrin verran perunaa kesän kirjoittamisen vastapainoksi. Hyvin nousi.

Kirjallista kuhinointia. Julkkareita, haastatteluja oman kirjan tiimoilta, yleistä jännittelyä. Ensi lauantaina 15.9. klo 13 alkaen luen Luokkakokousta Akateemisen kirjakaupan Lukulampun alla.

Kuulaita ja koko ajan keltaisempia aamuja.

Lukemista.

Uusi blogi vanhan rinnalle. Yhteiskummallista laukomista, täällä.

Naama kirjassa voi kuluttaa aikaa kun pitäisi tehdä töitä.

Avarammille aloille

Tuumasin laajentaa tajuntaani ja taatusti laillisin keinoin. Nimittäin lukemalla dekkarin. En ole tähän genreen koskenut sitten nuoruuden, jolloin luin jonkun agathachristien. Maailma on kirjoja täynnä ja jotenkin vain on jäänyt perehtymättä.

Mutta mistä aloittaa? En tiedä dekkareista oikeastaan mitään. Auta. Kerro minulle mikä dekkari pitäisi lukea ensimmäiseksi. Lähtökohtana ’jos luet elämäsi aikana vain yhden dekkarin niin se olisi…’ Mikä?