Monthly Archive for marraskuu, 2007

Esseistit ekofasistin jalkojen juuressa

NVL.gif

Eilen Nuoren Voiman Liiton kirjallisessa salongissa olivat äänessä syksyn esseistit Antti Nylén (Vihan ja katkeruuden esseet) ja Timo Hännikäinen (Taantumuksellisen uskontunnustus).

Napakoita kirjoja. Mutta en voi olla äimistelemättä kuinka kritiikittömästi ja ihaillen Antti ja Timo suhtautuivat Pentti Linkolan kirjoituksiin. Siis ekofasistin, joka mm. toistuvasti on kertonut ihailevansa natseja. (”Suurelta osin natsismi on erittäin hieno filosofia.”). Linkola on myös ilmoittanut iloitsevansa kaikista sodista. Toki sillä varauksella, että toisin kuin nykyisin niissä pitäisi hänen mielestään tappaa naisia miesten sijaan, nämä kun synnyttävät. Kantaansa totalitarismin harras kannattaja perustelee ekokatastrofin uhalla.

Ympäristöongelmat ja väestönkasvu ihmiskunnan kohtalonkysymyksiä. Mutta Linkolan perustelut ovat silkkaa sepitettä. Hän – eikä kukaan muukaan – ei tiedä onko ihmiskunnan ja maapallon tulevaisuuden kannalta välttämätöntä siirtyä totalitaristiseen diktatuuriin, jotta ihmiskunnan väkimäärää vähennettäisiin. Mutta tämä ei Linkolaa haittaa. Mies viskoo mielipiteitään ilmaan uskoen, että niiden toistelu todistaa ne oikeiksi. Hulluuden huippu.

Rahaa, joillekin

Sairaanhoitajat saivat runsaan palkankorotuksen. Onneksi olkoon, sympatiani ovat teidän puolellanne.

Mutta sittenkin. Kun luen sairaanhoitajien palkoista, tulee välttämättä mieleen millaisilla ehdoilla Suomessa tehdään tiedettä ja taidetta. Apurahat eivät ole vain pieniä, vaan niiden turvin eläviltä puuttuu kokonaan sosiaaliturva. Ei voi sairastua, ei jäädä työttömäksi, eläkettä ei kerry.

Jos joku työnantaja ehdottaisi edes vitsinä, että minkä tahansa ammattiryhmän työehdot muutettaisiin samanlaisiksi kuin apurahataiteiljoilla ja -tieteilijöillä, näkisimme pitkästä aikaa yleislakon.

Lisää aiheesta täällä.

Hitaasti

Valtakunnallisen kolumnistiyhdistyksen blogaajajaostosta tuli tiukkasävyinen kirje. Kaikkien pitää nyt vähintään pari viikkoa kirjoittaa vain Jokelan koulusurmista.

En suostu. Iltapäivälehdet maksimoikoot myyntiään keskenään väkivaltalööpeillä.

Norman Mailerin kuolemastakin voisi kirjoittaa, mutta se olisi epärehellistä koska en ole hänen kirjojaan lukenut. Nyt ehkä luen. Tai sitten en.

Olen huomannut olevani moneen muuhun verrattuna hidas lukija. Hyllyistäni tuijottaa syyttävästi tuhat ja sata hienoa tai huonoa kirjaa, joihin pitäisi käydä käsiksi. Osittain tämä johtuu siitä, että en osaa vain selailla mitään kirjaa, lukea vähän sieltä ja täältä. En edes runokirjoja, jotka luen kannesta kanteen aina kahteen kertaan.

Pärstä kirjassa

Naamakirja.gif

Joukossamme on niitä, joiden mielestä maailmanverkon uusin ihme Pärstäkirja murskaa kaiken tieltään. Muutama blogistanilainen on muuttanut maasta ja he meuhkaavat nykyään vain Naamakirjan ihmeellisten mahdollisuuksien äärellä. Ehkä kuitenkaan ei pidä liioitella (vaikka olen siellä minäkin, täällä). Uusien ilmiöiden merkitystä liioitellaan kovin usein. Edelleen naurattaa muuan tietokonepoika, joka vilpittömästi uskoi cd-romin korvaavan kirjan. Siis 1990-luvulla, kun romput olivat hoteista hoteinta.

Tuskinpa Blogistan hiljenee vaikka emigroitumista kohti Naamakirjaa ja muita sosiaalisen median muotoja onkin havaittavissa. Hauskinta tässä on se, että nyt voi liittää sanan ’perinteinen’ blogeista puhumiseen.

Uusi mielenkiintoinen kirjallisuusblogi on mm. Sokeripala. Esikoiskirjailija Miina Supisen (Liha tottelee kuria, WSOY 2007) tuumailuja.