Kirjaamo

Rykäisin katsauksen vuoteen 2007 Helsingin Sanomien sunnuntaisivuille. Kiitos palautteesta jota onkin tullut rutkasti, huh.

Pitkäksi venähtäneen joulun ja mediaumpion myötä havahdun vasta nyt Jaan Krossin kuolemaan. En ole lukenut häneltä kuin historiallisen romaanin Keisarin hullu. Muuan kirjaihminen, jonka makua arvostan kertoi Krossin runouden olevan hänen jämäkin panoksensa kirjallisuuteen. Muita mielipiteitä?

Keisarin hullu on - muistaakseni - jokseenkin konventionaalinen historiallinen romaani. Kuten lajityyppiin kuuluu, kertojana on suurmiehen puuhia sivusta tarkkaileva vähäisempi tallustaja. Samalla se on allegoria neukkuajasta. Sensuuri voi olla mainio kirjallinen ponnin niille, joilla muuten on kiusaus kirjoittaa suoraan ja kohti.

Kross oli kansainväliseen oikeuteen erikoistunut juristi. Hän sanoi joskus - jälleen muistaakseni - että menetti kiinnostuksensa kansainväliseen oikeuteen 1940-luvulla kun huomasi, ettei se ole enää voimassa. Tilanne on niistä ajoista muuttunut valitettavan vähän. Kansainvälinen oikeus on, hmm, hivenen eksistenssivammainen oikeudenala. Yhdysvallat aloitti vasallinsa Britannian kanssa sodan Irakia vastaan kansainvälisen oikeuden vastaisesti, mutta mitään seurauksia ei ole kuulunut. Jos kansanmurhasäännökset olisivat oikeasti voimassa, Vladimir Putin kavereineen olisi ollut oikeudessa vastaamassa Venäjän tekemisistä Tšetšeniassa jo kauan sitten.

Kross keikkui pitkään mukana Nobel-arvailuissa, mutta ei tärpännyt. Hyvä niin. Voitot kirjallisissa arpajaisissa eivät tee kenestäkään erinomaista kirjailijaa.

Alan herätä jouluhorroksesta. Kävin Karo H:n ja Salla S:n luona Tampereella glögillä; tuoreita sämpylöitä ja suklaata myös, nam. Sain Karolta kasan Samuleita jälkikasvulle, ei pöllömpää. Kohta takaisin Helsinkiin. Vuosi loppuu, työ jatkuu.

Sieltä niitä tuli, todennäköisesti sinullekin. Nimittäin kirjapaketteja. Vaikka minä ja moni muu sen yrittää tehokkaasti mielestään häivyttää, kirjallisuus on myös bisnestä. Se on bisnestä, joka elää paljolti edellisessä blogauksessa mainitun Saturnalia-lahjaperinteen ansiosta. Joulumyynti on hätkähdyttävän iso viipale koko vuoden kirjamyynnistä. Onneksi kristityt omaksuivat jouluunsa tämän tavan roomalaisilta, muuten ei ehkä olisi kirjallisuutta.

Saturnalian, siis joulun, jälkeen koittavat myös divarien koluajien kulta-ajat. Monet saavat samaa kirjaa monta zipaletta tai sitten ovat jo muuten lahjakirjansa lukeneet. Antikvariaateista niitä pian saa, hyvä homma.

Noin. Kotona jälleen. Pietarin runokeikka oli onnistunut, kiitos vielä kerran hauskasta matkaseurasta Sinikalle, Miialle, Mariannalle, Henriikalle ja Jukalle. Pietarin konsulaatti raportoi tekemisistämme näin.

Saturnalia-juhla lähenee. Pimeys on vahva, lähes ylivoimainen. Mutta Sol Invictus, Voittamaton aurinko, on vielä väkevämpi ja pian päivät jälleen pitenevät. Minä ja kaikki kunnon roomalaiset juhlimme tätä isosti. Joku juutalainen lahko siirsi taannoin oman Jeesus-juhlansa samalla päivälle, mutta suurisieluisena ja suvaitsevaisena annan heille anteeksi.

Mitäs muuta? Työhuoneeni toinen puolisko on vapautumassa. Jos siis kiinnostaa puolikas huonetta Vallilassa, ota yhteyttä Artlabin toimihenkilöihin. Olen hyvin käyttäytyvä, en juurikaan juopottele työhuoneellani, en piereskele, töitä teen aamupäivisin.

Eikun junaan. Torstaina 13.12. huitsin aikaisin Jukka Mallisen johdolla lähtee viiden hengen ja ruumiin runoilijapartio muinaiselle suomalaiselle suolle, Pietariin. Meitsin lisäksi Sinikka Vuola, Marianna Kurtto, Henriikka Tavi ja Miia Toivio.

Tiedossa ainakin runojen rykimistä konsulaatissa, Ahmatova-museota, Brodskyakin. Paikallisten poeettojen kanssa jonkinlaista yhteyttä yritetään myös. Ja jossain baarissa sitten lisää ääneen lukua, olen sallinut itselleni etukäteen kerrottavan.

Mikä kivointa, FILI maksaa, kiitos. Edellinen Venäjän keikka Mallis-Jukan kanssa oli tällainen.

Koska nationalismi on mitä surullisin ideologia, en erityisemmin pippaloitse itsaripäivänä.

Oudointa suomalaisessa itsenäisyysjuhlinnassa on sen liittäminen sodan ihannointiin sun muuhun militarismiin. Monissa maissa asia ei tosiaankaan ole näin, vaan itsenäisyyspäivää juhlitaan ihan vaan hauskanpidon vuoksi. Suomessa sen sijaan armeija, reserviupseerit ja muut vastaavat pöhlöt käyttävät itsenäisyyspäivää hyväkseen levittääkseen aatettaan, hyödyntävät joskus muinoin sotaan pakotettuja vanhuksia tarkoitusperiinsä.

Sota on kyllä osa Suomeksi kutsutun valtion syntyä. Ei tosin toinen maailmansota, jota jostain syystä 6.12. muistellaan, vaan vuoden 1918 sota. Verinen sisällissota, jossa suomalaiset tappoivat suomalaisia minkä kerkisivät. Ilmeisesti tämä halutaan unohtaa ja siksi pauhataan talvisodasta. Ei kannattaisi, vuoden 1918 sisällissota on totuus Suomesta, raasta väkivallan ja tylyyden maasta, jossa aseita on joka miehellä, maanviljelyksi kutsuttu eläinrääkkäys erityisessä suojeluksessa ja miehen mitta on armeijan käyminen.

Mutta on hyvääkin. Euroopan unioni on vetänyt edes vähän mattoa nationalismin alta eri puolella Eurooppaa. Jos jollekin tänään kohotan lasillisen niin EU:lle.

Lisäys 7.12. Mitä on suomalaisuus?