Monthly Archive for tammikuu, 2008

Simone

maglit.jpg

9. tammikuuta tuli kuluneeksi 100 vuotta kirjailija ja filosofi Simone de Beauvoirin syntymästä. Ranskassa on kohuttu asiasta joka suunnalla. Muun muassa Le Magazine littéraire omisti tammikuun numeronsa de Beauvoirille.

En tiedä, onko missään suomalaisessa kirjallisuus- tai kulttuurilehdessä tekeillä (tai jo tullut) Simonelle erityishuomiota. Melkein jokaisen kotimaisen kulttuurilehden päätoimittaja on mies. Tämä voi johtaa kuuluisan feministin erityisen tarkkaan huomioimiseen; tai sitten unohtumiseen. On ne naît pas femme, on le devient (naiseksi ei synnytä vaan kasvetaan), sanoi Simone ja oli oikeassa. Samaa koskee mieheksi tulemista.

Fingerpori

pahkasika.jpg

Kuningas on kuollut, eläköön Fingerpori. Jos jonkin yksittäisen ilmiön voi sanoa tiivistävän Suomen 1990-luvun, niin se oli sarjakuva Viivi & Wagner. Minäkin kuuluin siihen sankkaan joukkoon, joka epäili Juban asentaneen kotiini mikrofonit ja saaneen strippien ideat salakuuntelemalla elämääni.

Vuosituhat on vaihtunut ja Juban sarja menettänyt tehojaan. Sen ohi on kirinyt Fingerpori, ainoa asia, jonka lehdestä luen jok’ikinen aamu. Joskus loppupäivä meneekin sitten tyrskähdellessä, esim. tälle, tai tälle.

Fingerpori jatkaa 1980-luvulla parhaat iskunsa tehneen Pahkasian perinteitä. Pahkis oli Suomen Mihail Gorbatsov, se kertoi totuuden Kekkosslovakiasta ja aiheutti monta vallankumousta (esim. minun päässäni). Fingerporilta odotan ja toivon samaa, hyvältä näyttää tähän asti.

Kevät tuli

RUNOA!.jpg

Pakkanen tuli Helsinkiin, mutta kirjakevät on jo alkanut. Monenmoista kiinnostavaa. Tammi julkaisee uuden painoksen Eeva-Liisa Mannerin Kootuista runoista, mikä on oikein, hyvää ja kaunista. Runouslehti Tuli & Savun päätoimittaja Harry Salmenniemi pamauttaa maailmaan esikoisensa Virrata että.

Itse olen mukana äänikirjassa RUNOA!, joka lienee ensimmäinen laatuaan. Vai onko vastaava josssain ja joskus jo tehty, siis Suomessa?

Klassikko-osastolla WSOY julkaisee ainakin Michel Montaignen esseitä, Alfred Döblinin Berlin Alexanderplatzin ja tietysti Waltaria, jonka juhlavuosi alkoi.

Hannu ja Mervi palkinnoista

Yle radio 1.gif

Eilen aateliskanava YLE Radio ykköseltä  tuli mainio Napit vastakkain.

Kirjailija Hannu Raittila ja kriitikko Mervi Kantokorpi väittelivät kirjallisuuspalkinnoista. Puhe keskittyi, tietysti, Finlandia-palkintoon, jonka Raittila on kerran saanut ja Kantokorpi kerran antanut. Raittila kritisoi sitä mm. yhtenä kirjallisuuden tuotteistamisen, teollistamisen ja viihteistämisen muotona, joka vaikuttaa degeneroivasti myös kirjallisuusjournalismiin. Palkintokirjoittelu vie huomion itse asialta. Mervi puolusti Finlandiaa ja palkintoja yleensä.

Itse olen kannalla jyrkkä ehkä. Ymmärrän Hannun F-kritiikin, mutta myös Merviä. Yhden ainoan romaanin nostaminen korkealle muiden ohi ja yli on tietysti järjetöntä. Mutta toisaalta F-spektaakkeli on tällä hetkellä ainoita tapoja, jolla laatukirjallisuus tulee ns. suuren yleisön tietoisuuteen edes jollakin tavalla. Nykymaailmassa se on iso saavutus. Tai olisi, jos esiin nostettaisiin muitakin kuin vain romaaneja, joihin F-palkinto rajoittuu. Mervi lupasi ohjelman lopussa ehdottaa Kirjasäätiölle oman Finlandian perustamista lyhyttavaralle: novelleille, runoille, esseille.