Kirjaamo

Ei ole Helsingissä talvea, ei enää. Mutta Korjaamollapa on!

Tänään klo 17.30 alkaen Nuoren Voiman Liiton Talvipäivät Kulttuuritehdas Korjaamolla (Töölönkatu 51 B). Ohjelma on mitä muhkein; muun muassa runoanimaatioita, brasilialaista poppia ja ties mitä performansseja. Ja vielä kuolleita runoilijoitakin. Huh huh. Tule sinä sinne, sieltä.

Plagioinnista keuhkoavat. Väkivaltaviihteen ykkösnimi Ilkka Remes on kuulemma pihistellyt sitä sun tätä venäläiseltä Viktor Suvorovilta. Maineikkaan Pilot-kustantamon kärkikirjailija Maija Porma kärtsähti myös lauseiden vohkimisesta Outi Pakkaselta, kertovat.

Ennenkuin joku ehtii syyttää minua, tunnustan tekoni.

Kirjoissani on tuskin yhtäkään omaa sanaa, aitoa neologismia. Melkoinen osa kirjoittamistani sanoista löytyy jo Agricolan tuotannosta, myöhemmästä kirjallisuudesta puhumattakaan. Sama pätee kielioppiin, sitäkin olen käyttänyt häikäilemättä, vaikka en ole sitä luonut.

Runoissani on säkeitä ja säkeistöjä, säkeenylityksiä sun muuta runoperinteen peruskuraa. Nämäkin olen napannut ties kenen teoksista. Entäs välimerkit? En tiedä kuka keksi pilkun ja pisteen, mutta joudun myöntämään, että olen niitä käyttänyt ilman tämän henkilön lupaa. Proosassani on lukuja ja kappaleita, dialogia ja kuvailua, omin luvin olen käyttööni ottanut.

Anteeksi, armoa.

1. Tampereella oli kivaa, jutskailimme Panun ja Kristiinan kanssa. Uusinta 23.4. Helsingissä Kulttuuritehdas Korjaamolla, eli Kuolleiden Runoilijoiden Klubi Eeva-Liisa Mannerista.

2. Nyt on ns. hiihtoloma. En ole hiihtänyt sitten vuoden 1991, joten joudun pakenemaan maasta. Lähden Ruåtsiin, Tukholmaan. Ilman sen ihmeempiä syitä.

3. Kirjalliset juorut kiertävät WSOY:ltä lähtevien Siltaloiden kustantamon ympärillä. Toivon totisesti, ettei kyseessä ole Piratförlagetin suomalaisversio. Eli vain taattuja bestsellereitä pukkaava yritys, joka kuorii kermat oikeiden kustantamoiden tekemästä pitkäjänteisestä kirjailijoiden kasvattamistyöstä. Vastuutonta puuhaa.

4. Karri aloitti uuden blogin.

5. Sensuurimentaliteettia on taas liikkellä, tämä kannattaa lukea tarkaan.

Kirjan pukkasivat. Nimittäin Martti Joenpolven novellikilpailun tulokset, Novellit 2008. Teos on perinteisesti toiminut kirjallisuuden sisäänheittäjänä. Aikaisempien kisojen myötä kirjalle ovat ryhtyneet muun muassa Riku ja Armas.

Pippalot olivat niin kuin pitää. Ilmaista viiniä - lempijuomani - kirjankin antoivat, kiitos. Improvisaatioteatteri Stella Polaris ei ollut vain hauska, vaan myös fiksu.

Huomenna Tampereelle, tänne, puhumaan Eeva-Liisasta; tule sinäkin.

Syystä tahi toisesta kirjailijoita pyydetään kommentoimaan ja laukomaan mielipiteitä asiasta ja toisestakin. Eilen olin MTV3:n järjestämässä Suomiareenassa. Minua ennen äänessä olivat pääministeri  M. Vanhanen, eläkeläinen P. Lipponen ja teollisuusjohtaja A. Brunila.

En kuulu George Walker Bushin tai Jacques René Chiracin fanittajiin. Mutta kun näiden ukkojen puhetta kuulee, on pakko myöntää että he osaavat puhua - oli heidän puheidensa sisällöstä mitä mieltä tahansa.

Suomessa ovat hyvät puhujat harvassa. Pääministerin eilinen rykäys oli haukotuttava, tasainen pötkö virkamiesmäisiä lauseita; mitään siitä ei jäänyt mieleen. Samaa koski Lipposta, hajanaista höttöä ja näennäishauskoja irtoheittoja eri suuntiin. Kummallakaan ei tunnu olevan vähäisintäkään retoriikan tajua. Tai heidän puheidensa kirjoittajilla. Brunila oli aavistuksen parempi.

Näillä leveysasteilla on tavattu väheksyä etelänmiesten ja -naisten suulautta, jörriköitä ja murahtelijoita arvostetaan. Miksi ihmeessä?

Jotain pitäisi asialle tehdä, tai demokratia ajautuu kriisiin. Kukaan ei jaksa nykyistä poliitikko- ja virkamiespäpätystä minuuttia kauempaa kuunnella jos ei ole pakko. Parhaiten oppisi matkimalla ja varastamalla. Suomen kouluissa ei juuri enää latinaa lueta, toisin kuin ainakin Ranskassa. Jos on vaikka tämän ukon puheiden äärellä puuhannut, tietää miten sanoilla ihmisiin vaikutetaan.

Lisäys 23.2. Omaa puhettani olen jäävi arvioitsemaan, siitä kiinnostuneet katselkoot & kuunnelkoot sen täällä.

Näin se menee. Parnasso, äsken oven läpi tullut, on minua viisaampi. Lehteen on painettu uudestaan runoni, koska edellisessä numerossa - jossa se oli Katja Seudun artikkelin osana - se oli mennyt jotenkin vinksin tai vonksin. En ollut huomannut koko asiaa. Kiitos silti, tai ehkä juuri siksi.

Lehdessä on muutakin mielenkiintoista, kuten Lauran juttu kirjoista. Nimittäin taiteilijakirjoista, siis kirjasta taideteoksena mutta kuvataiteen kategoriassa. Niitä on täällä.

Helsingin Sanomat raportoi tänään pakahduttavasta yhteiskunnallisesta ongelmasta, joka ruumiillistuu entisessä Playboy-tytössä Kata Kärkkäisessä: kirjailijaksi on tunkua ja sen myötä Kirjailijaliittoon. Kataa ei huolittu liiton jäseneksi eikä ole huolittu montaa muutakaan. Tämä tosin ei ole estänyt Kataa ja montaa muutakaan esiintymästä julkisuudessa kirjailijoina, mutta ei mennä nyt siihen.

Vastattakoon kysyntään lisäämällä tarjontaa. Tarvitaan lisää liittoja. Tietokirjailijoilla on jo omansa.

Perustettakoon Viihdekirjailijoiden liitto Katalle ja muille vastaaville. Tätä en ehdota pilkatakseni; kyllä hyvä viihde aina paskan taiteen voittaa. Dekkaristit voisivat perustaa Väkivaltakirjailijoiden liiton. Sauli Niinistö ja Päivi Lipponen käynnistäkööt Vaalikirjailijoiden liiton. Keittokirjailijatkin voisivat järjestäytyä.

Kirjailijaliitto tosin menettäisi uusiin liittoihin jonkin verran jäsenistöään, mutta surun alhossa rämpivien skribenttien onni on toki sen arvoista.