Monthly Archive for maaliskuu, 2008

Manner murhalla

Taannoin kysyin neuvoa neuvottomuuteeni dekkarien suhteen. Kiitos erinomaisista vinkeistä. Ihan omin päin päädyin sen sijaan Euroopan unohdetuimman dekkarin ääreen.

Nimittäin. Olen valmistautunut tulevaan Manner-tilaisuuteen lukemalla vielä lukematta jääneitä Eeva-Liisa Mannerin teoksia. Hersyvin on ollut Mannerin salanimellä Anna September vuonna 1963 julkaisema dekkari Oliko murhaaja enkeli? Aivan tolkuttoman hauska, enemmänkin huumorikirjallisuutta kuin dekkari.

Tarina lähtee liikkeelle kustannusyhtiö Kirjavirta Oy:n kirjallisen johtajan Rosa Mundin, humaanisten tieteiden kandidaatti, murhasta. Vaistoan tekstistä lukuisia viittauksia aikakauden kirjalliseen elämään. Manner työskenteli itsekin kustantamossa. Kunpa joku taustoista selvillä oleva kertoisi kuka on kustantamon juopon kielenkorjaajan Nono Tomban esikuva. Tai kirjallisen johtajan Saiko Haran. Anyone?

Sokos Hotel Seinäjoki

sh_logo.gif

Täällä Kirjaamon tiedotusosasto, Seinäjoki. Otavan markkinointikaravaani matkasi Helsingistä Turkuun ja sieltä Tampereelle, mistä juuri äsken saavuimme Seinäjoelle. Tampereen Hotelli Rosendahlissa nostalgian aalto humahti lävitseni. Olin ollut siellä viimeksi vuonna 1990, omissa ylioppilasjuhlissani.

Vesa Haapalan kanssa edustimme tamperelaisen kirjaihmisjoukon edessä Runoa! -äänikirjaa ja viimevuotisesta romaanistakin vielä puhuttiin. Ja sitten oli Katja Kallio ja Eppu Nuotio ja ketä kaikkia. Vesa palasi illalla Helsinkiin, mutta Kirjaamon väsymättömät pojat linja-autoilivat tänään Seinäjoelle, missä sama toistuu.

Turvallinen tulee olo Sokos Hotelleissa, ja samalla ahdistunut. Ne ovat jokapuolella samanlaisia, steriiliä ja kuivaa, ikkunoita ei saa auki, ilmastoinnin humina estää nukkumisen.

Ääneen

RUNOA!.jpg

Siinä. Mukavan oloinen pahvilaatikko jonka sisällä cd ja lipuska. Omaa osuuttani en uskalla kuunnella, mutta kavereiden kyllä. Jännä tunnelma, ihan kuin ihminen istuisi sängyn laidalla ja lukisi sinulle ääneen. Tulee lähelle ja iholle, vielä lähemmäs kuin kirja. Monet valittavat, että runojen lukeminen on vaikeaa ja raskasta. Tämä helpottaa, antaa runoilijan hoitaa lukemisen.

Toivottavasti muut kustantajat pihistävät idean ja julkaiset omien runoilijoidensa runoäänikirjoja.

Julkkareissa oli myös kivaa, muistaakseni. Otavasta ravintola Raflaan, sieltä Tornin Ateljeebaariin. Siihen lopetin vaikka Sanna, Saila ja mukaan hipsineet einot, akit ja muut vielä jatkoivat Kosmokseen.

Vapaus!

Pen.jpg

Taiteilija Ulla Karttunen on saanut ison palstan tänään HS:ssä. Karttunen esittää oman näkemyksensä teoksensa Neitsythuorakirkko takavarikoinnista ja sen taustoista.

Olen itsekin aiheesta kirjoittanut, muun muassa täällä.

Melika

Melika.jpg

Tämä pysäyttää. Sain Suomessa asuvan mordvalais-venäläisen runoilijan Sergej Zavjalovin suomennoskokoelman (suom. J. Mallinen) tekijältä jo viime syksynä (omistuksen päiväys on näköjään 20.9.2007), mutta vasta nyt ryhdyin tosissani tälle kirjalle.

On hyvä. Kovin usein suomennettu runous on jättänyt minua koskettamatta; ei välity, ei mikään. Mutta Melikassa on jotain. En tiedä, johtuuko se rytmistä vai teemoituksesta vai mistä. Suuri kiusaus on esittää, että jokin suomalais-ugrilainen taustakumu olisi syynä. Tuskin. Sergejn tekstit eivät edusta mitään museoitua tuohivirsukulttuuria vaan ovat eturintamassa. Venäläis-mordvalais-antiikkis-suomalainen kollaasi. Näin, hyvin ja nautin.

Jukka Koskelainen kiitteli Hesarin arvostelussa kirjan selitysosastoa ja esittelytekstiä. Vielä mielenkiintoisempia ovat loppuun käännetyt esseet, joissa on sekä poeettista pohdintaa että kulttuuris-yhteiskunnallista Venäjä-ruodintaa. Tämän voisi ottaa yleiseen käyttöön. Miksei runokirjoihin voisi liittää tekijän esseen tai pari? Ei välttämätä tekstiä selittäviä runoilijan omia tulkintoja – ne ovat yleensä epäkiinnostavia – vaan ihan vaan jotain esseistiikkaa.