Kirjaamo

Kuten jokainen kunniallinen media, tai siis medium, myös Kirjaamo lähetti onnittelulähetystön Nuoren Voiman satavuotisjuhliin Villa Kiveen eilen 28.5.2008 (tosin Kirjaamolla on edustajansa myös NVL:n hallituksessa, epäilyttävää eikö vain, silkkaa salaliittoilua).

Huomioita: Kustantajista kunnostautui Otava, jolta oli paikalla peräti neljän hengen lähetystö (Kirjaamon läheiset suhteet tähän taloon ovat tunnetut, mikä kyseenalaistaa koko tämän blogauksen arvon, pelkkää puffausta). Tammen väestä Kirjaamo havaitsi kustannuspäällikkö Hannu Harjun, mutta muiden kustantajien edustajia ei näkynyt (korjatkaa jos olen harhassa). Eikun olihan siellä uutta kustantamoa käynnistelevä Touko Siltala, ties kenet hän sai värvättyä kenneliinsä. Kirjaamo vaihtoi sanan ja pari Toukon kanssa, mutta ei tullut mehukkaita tarjouksia, pöh.

Nuori Voima -tunnustuspalkinto annettiin Toisissa tiloissa -ryhmälle, joka koostuu näyttelijöistä ja performanssitaiteilijoista. Vastapalvelukseksi euron kokoisesta palkkinnosta Esa Kirkkopelto nostatti ryhmänsä idulle Villa Kiven nurtsilla. Yleistä hämmästelyä. Kirjaamon mielestä itämistä olisi voinut jatkaa, ja ryhmä olisi voinut vaikka heilimöidä, ja mitä ne kasvit nyt tekevätkään keväisin.

Illalla Korjaamolla olivat kaikki. Kirjaamo ei isommin päihtynyt, mutta sai esikoisrunoilija J.Viikilän plätyn joka on oivaltavasti nimeltään Runoja. Korruptiota ja epäilyttävää tämäkin. Kirjaamo ei aio maksaa lahjaveroa, hähää, siellä.

Pisnesmiesten rahanjaosta poliitikoille keuhkotaan nyt siellä ja täällä. Hyvä. Mutta tästä ei enää hulvattomammaksi voi mennä. Kannattaa katsoa & kuunnella tarkkaan, hehee.

Kirjaamon oikeustaistelijaosasto suuntasi eilen Katajanokalle, ulkoasiainministeriöön. Kun hallinnon kanssa ollaan tekemisissä, ovat sanat rumia ja konkkelomaisia. Kokousti siis Kansainvälisten ihmisoikeusasiain neuvottelukunta IONK (eikö tuota voisi sanoa kohdallisemmin?), jossa Kirjaamo on Suomen Penin edustajana.

Joka tapauksessa. Uusi ulkoministeri Alexander Stubb saapui esittäytymään. Poliitikko kun on, hän yritti välttää kiperät paikat, kansalaisjärjestöjen tulitukseen joutumisen. Aleksanteri ilmoitti heti alkuun, ettei  halua vastata kysymyksiin, vaan mieluummin kuuntelee ehdotuksia siitä, mitä pitäisi tehdä. En mennyt halpaan, jotain hyötyä sentään menneistä vuosista poliitikkojen ja byrokraattien keskellä on koitunut.

Kysyin Aleksanterilta miten Suomi ja EU aikovat käytännössä hyödyntää Kiinan olympialaisia, jotta siellä koko ajan käynnissä olevalle ihmisoikeuskatastratofille voitaisiin tehdä edes jotain. Vastaus oli vaivaantunut väistö, sellainen kuin kokoomuslaiselta voi odottaa, eli taloutta ja ihmisoikeuksia ei pidä sekoittaman.

Jälleen J.V. Snellmaninpäivä, pöh. Kuten Snellmaninkadulla maajaavassa Kirjaamossa on tavaksi muodostunut, suomalaisuuden (mitä sekin oikeastaan on?) sijaan pyhitämme tämän päivän nationalismiksi kutsutun pölvästiyden vastustamiselle.

Jeps ja jeps. Huomenna on juhlapäivä jota vastaan kenelläkään ei luulisi olevan mitään nuristavaa. Minäkin Narinkkatorilla. Samalle päivälle osuu maailman tähän mennessä ainoan Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaneen scifi-runoilijan Harry Martinsonin syntymäpäivä. Tämä voisi olla merkki unohdetun kirjallisuudenlajin noususta, mutta ei ole. Kirjan ja ruusun -päivän ajankohta vaihtelee vuosittain.

Kaupallisia tiedotteita: Kirjaamon heikkolahjainen kaksoisveli Tontilta rykii tänään kielipolitiikasta, täällä.

Niin se vaan on. Etkot ovat tuhat ja yksi kertaa hauskempia kuin jatkot. Tänä vappuna sen jo tajusin ja päädyin kotiin mammimaan ennätysaikaisin. Alkuillasta oli kyllä eri jeppistä. Muutenkin fiksujen ihmisten puheet olivat vielä vähän hauskempia ja kohdallisempia kuin yleensä - tai ainakin kuulostivat siltä kohisevissa korvissani.

Vapunpäivänä, siis tänään, en innostunut isommin kekkuloimaan. Vappu on työn juhla ja olin päättänyt huhkia tänä iltana tosissani. Nimittäin veroehdotus on nimensä mukaisesti vain ehdotus. Sen viilaaminen on kovinta työtä mihin kirjastelija vuodessa joutuu. Puuh. Taskulaskimen ja kuittinivaskan kanssa pläräämiseen vierähti tovi ja toinenkin. Tulonhankkimiskulujen keksiminen on luovuuden korkein aste. Onneksi apuakin on tarjolla; kiitos liiton verovinkkien tajusin lisätä kuluiksi myös tämän blogin ylläpitokustannukset, hehee.