Monthly Archive for marraskuu, 2008

Sananvapautta ministeriössä

Pen.jpg

Aktivoiduin kirjasyksyn keskellä puolustamaan hyvää, oikeata ja kaunista. Suomen PENin ja oikeusministeriön seminaarissa 17.11. puhuin ilmaisunvapaudesta ja taiteenvapaudesta. Tuija  Brax vastasi kuten ministerin kuuluu, eli varovasti. Esitelmä luettavissa täällä; ja myös Kirjailija-lehdessä 4/2008.

Medinan jalokivi

Äskettäin Suomessa kohistiin Sherry Jonesin romaanista Medinan jalokivi. Random House peruutti suunnitellun julkaisun kun joku professorismies varoitti kirjan loukkaavan muslimeja ja johtavan seurauksiin à la tapaus Rushdie. Kirjan sankarittarena kun on profeetta Muhammadin lapsivaimo Aisha.

Jatkoja en ole huomannut Suomessa uutisoidun. Nimittäin. Jokin aika sitten Britanniassa kirjan julkaisemisesta päättäneen Gibson Squaren työntekijän kotiin tehtiin polttopulloisku. Kustantaja lupaa, että pullein purjein jatketaan.

Kuulemani mukaan kirjaa tuskin julkaistaan Suomessa. Syyt ovat kuulemma puhtaasti kirjalliset. Teos on ilmeisen heppoinen, vähäinen myös omassa lajityypissään. Mutta silti. Eikö sitä olisi voinut julkaista ihan vain ilmaisunvapauden nimissä. Kehnompaakin tekstiä on kansien väliin tässä maassa laitettu. Nyt jää leijumaan epäilyjä, vaikka kustantamot ovatkin ilmeisen vilpittömiä asiassaan.

Taannoisessa Muhammad-pilakuvajupakassahan kävi niin, että Helsingin Sanomat oli melkeinpä ainoa eurooppalainen laatulehti joka kieltäytyi niitä julkaisemasta. Tämän seurauksena kuvat ilmestyivät vain Suomen Sisun huru-ukkojen nettilehdessä. Sitäkin koko maan poliittinen johto kiirehti pyytämään anteeksi, minkä myötä Frankfurter Allgemeine Zeitung kutsui Suomea maaksi, jossa ”on pelkurimaisuuden ja itsesensuurin perinne” – ja oli siinä aivan oikeassa.

Virtuaalinen Ei kenenkään maa

Ei kenenkään maa.jpg

Kaksi vuotta sitten julkaistiin Juha Seppälän romaani Ei kenkään maa. On hyvä. Kirjan yksi juonne kiertyy koijari Kosti Grundstenin ympärille. Hän perustaa kirjassa Suomen ensimmäisen virtuaalisen hautausmaan. Tämä ei kaikkia miellytä.

Ja kas, kaksi vuotta myöhemmin käynnistyy lepopaikka.fi, kertoo YLE. Siellä voi sytyttää virtuaalikynttilän omaisensa haudalle.

Kysymyksiä herää. Ovatko lepopaikka.fi -palvelun ihmiset saaneet ideansa Seppälän kirjasta? Vai onko jossain ulkomailla varhaisempi esikuva, josta myös Seppälä on ammentanut?