Published on
28.11.2008 in
Uncategorized.
Kirjaamon nostalgiaosasto lähti mukaan muistelotalkoisiin YLE Teeman Kasari-dokkariin. Noh, toki olin 80-luvulla mistään mitään tajuamaton nulikka, mutta silti: olin siellä minäkin, kuten on tapana sanoa.
Suomalaisella runoudella ei 1980-luvulla mennyt erityisen hyvin, ainakaan 2000-lukuun verrattuna. Mutta kaikenlaista silti julkaistiin. Esmes. Kari Hotakaisen kokoelmat, jotka ovat sittemmin jääneet miehen proosarykäysten jalkoihin. Näin Hotis tiivisti kasaritunnelmia kokelmassa HOT, vuodelta 1987:
Olen pukeutunut
suoriin housuihin,
valkeaan paitaan,
hartioita, selkää,
kylkiluita ja rintakehää
suojaa pikkutakki.
Istun luontevasti
toisen päällä
ja puhun takertelematta
yleisistä asioista.
Kykenen sijoittamaan jalkani
mustiin kenkiin.
Sovin pienin muutoksin
mihin tahansa rakennukseen.
Runon nimi on Susi, mikä on hyvin. Kirjan ostin Hakaniementorin laidalta antikvariaatista juuri äsken, hinta oli se runokirjalle tavallinen 1 euro.
Published on
22.11.2008 in
Uncategorized.
Kirjaamon ihmisoikeustaistelijat aktivoituivat kirjasyksyn viihdehumpan keskellä puolustamaan hyvää, oikeata ja kaunista. Suomen PENin ja oikeusministeriön seminaarissa 17.11. puhkuin ilmaisunvapaudesta ja taiteenvapaudesta. Tuija, siis ministeri Brax, joutui vastailemaan kuten ministerin kuuluu, eli varovaisesti. Kirjaamo ja Pauli Rautiainen sen sijaan puhuivat suoraan ja halki. Olipas kivaa. Aamulehti raportoi tilaisuudesta, näin.
Lisäys 18.12.2008. Esitelmä täällä; ja myös Kirjailija-lehdessä 4/2008.
Published on
16.11.2008 in
Uncategorized.
Kirjaamon juoruosasto pyytää anteeksi myöhäistä raportointia, mutta päättynyt viikko on ollut vimmainen. Uuvuin.
Tiistaina sai vetää syysahdistukseen Prosakkia. Rimmis-Mikon ja Katja Ketun ideoimat lukukinkerit olivat suuri syksee. Alan epäillä että proosakin voi olla taidetta. Katja luki uusintaan ja Petri Tamminen, hänkin.
Keskiviikkona Lasitalon kirjallisissa kokoontumisajoissa pukkaistiin esiin vuoden eskarivoittaja. Raadissa huhkinut Henriikka vaikutti helpottuneelta urakan päätyttyä. Voittaja oli voittaja. Ehkä luen, ehkä en, kuten Matti Nykänen sanoisi. Sitten vielä Suomen Penin 80-vuotisjuhla ja perjantaina poikkitaiteellista pöhinää Kristian Smedsin kanssa.
Sirkus-Finlandiaa en kommentoi. Kuka ei ole listalla ja kuka olisi sinne kuulunut ja kuka oli kenen kanssa ja miten päin ja niin edelleen. Sen sijaan suuntaan ensi viikolla kirjakauppaan ostamaan Fredrik Långin jonkun kirjan, siis kirjailijan joka on kieltäytynyt osallistumasta koko kisaan.
Published on
8.11.2008 in
Uncategorized.
Vielä äsken Suomessa keuhkottiin Sherry Jonesin kirjasta Medinan jalokivi. Amerikkalainen Random House peruutti suunnitellun julkaisun kun joku professorismies varoitti kirjan loukkaavan muslimeja ja johtavan seurauksiin à la tapaus-Rushdie. Kirjan sankarittarena kun on profeetta Muhammadin lapsivaimo Aisha.
Jatkoja en ole huomannut Suomessa uutisoidun. Nimittäin. Jokin aika sitten Britanniassa kirjan julkaisemisesta päättäneen Gibson Squaren työntekijän kotiin tehtiin polttopulloisku. Kustantaja lupaa, että pullein purjein jatketaan.
Kirjaamon tiedusteluosaston mukaan kirjaa tuskin julkaistaan Suomessa. Syyt ovat kuulemma puhtaasti kirjalliset. Noh, kirjahan on ilmeisen köpö, vähäinen myös omassa hömppäviihteen lajissaan. Mutta silti. Eikö sitä olisi voinut pukkaista ulos ihan vain ilmaisunvapauden nimissä. Varmasti kehnompaakin kamaa on kansien väliin tässä maassa laitettu. Nyt jää leijumaan epäilyjä, vaikka kustantamot ovatkin ilmeisen vilpittömiä asiassaan.
Taannoisessa Muhammad-pilakuvajupakassahan kävi niin, että Helsingin Sanomat oli melkeinpä ainoa eurooppalainen laatulehti joka kieltäytyi niitä julkaisemasta. Tämän seurauksena kuvat ilmestyivät vain Suomen Sisun huru-ukkojen nettilehdessä. Sitäkin koko maan poliittinen johto kiirehti pyytämään anteeksi, minkä myötä Frankfurter Allgemeine Zeitung kutsui Suomea maaksi, jossa ?on pelkurimaisuuden ja itsesensuurin perinne? ? ja oli siinä aivan oikeassa.
Published on
1.11.2008 in
Uncategorized.
Kaksi vuotta sitten julkaistiin Juha Seppälän romaani Ei kenkään maa. On hyvä. Kirjan yksi juonne kiertyy koijari Kosti Grundstenin ympärille. Hän perustaa kirjassa Suomen ensimmäisen virtuaalisen hautausmaan. Tämä ei kaikkia miellytä.
Ja kas, kaksi vuotta myöhemmin käynnistyy lepopaikka.fi, kertoo YLE. Siellä voi sytyttää virtuaalikynttilän omaisensa haudalle.
Kysymyksiä herää. Ovatko lepopaikka.fi -palvelun ihmiset saaneet ideansa Seppälän kirjasta? Vai onko jossain ulkomailla varhaisempi esikuva, josta myös Seppälä on ammentanut?
