Monthly Archive for joulukuu, 2008

Poistoon

Täällä Kirjaamon maaseutukirjeenvaihtaja, Kangasalan kunnankirjasto.

Isot tilat ja muhkeat kokoelmat. Vapaa-ajan asukkikin pääsee tietokoneelle ilmaiseksi nettiriippuvuuttaan hoitamaan.

Kaikki hyvin? Kyllä, paitsi että sydän melkein pysähtyi, kun näin poistohyllyn. Veijo Meren romaaneja kuusi kappaletta, Tammen keltaista kirjastoa (Moraviaa jne.), Pirkko Saisiota ja vaikka mitä. Kaikki saa mukaansa 20 sentillä! Miksi ihmeessä nämä poistetaan kokoelmista? Eivätkö ihmiset täällä laatukirjoista välitä?

PS. Turha lähteä tänne säntäämään, ostan kaiken.

Saturnalia 2008

Prometheus.gif

 

Ei sille pieni ihminen mitään voi. Täällä se on, taas.

 

Esteettinen direktiivi

Lakimiesuutiset1.jpg

”…kauneusarvo ei ole kielen vaihtelevuudessa, kuvarikkaudessa, loisteliaisuudessa ja runollisuudessa vaan sen sanonnan asiallisuudessa, täsmällisyydessä, yksinkertaisuudessa ja selvyydessä.”

Modernismin ohjelmajulistus 1950-luvulta à la Tuomas Anhava?

Ei vaan senaattori Frans Oskar Liliuksen kiteytys siitä, minkälaista pitäisi lakikielen olla, Valvoja-lehdestä vuodelta 1922. Lilius jatkaa: ”Lakikielen tulee olla verrattain köyhää, vailla kaikkia koristeita ja sanahelinää, puhumattakaan runollisuudesta.”

Käsky pantiin toimeen ja sama meno jatkuu ainakin kotimaisessa nykyproosassa.

Torjutun paluu

freud.gif

Suomalaisen kirjallisuuden estetiikan ytimessä on muutamia julkilausumattomia direktiivejä. Yksi on adjektiiviatribuuttien kielto, vältä niitä viimeiseen asti. Varsinkaan ei saa viljellä ilmaisuja, joita kielioppiväki kutsuu subjektiivisiksi asenneadjektiiveiksi kuten ”pitkä ryhdikäs upseeri”.

Mutta torjuttu palaa aina, muistamme Freudin opit. Minne menevät muhkeat adjektiivit, jotka on karun Pohjolan kirjallisuudesta uloskatsottu?

Kustantajien katalogeihin tietysti. Kuluneella viikolla luukkuun kolisseet luettelot kertovat, että keväällä ilmestyy muun muassa ”tummanpuhuva romaani”, ”lumoava kertomus”, ”villin mielikuvituksellinen gangsteriromaani”, ”loistelias sukutarina”, ”aistivoimainen esikoisromaani”, ”herkullisen ajankohtainen romaani”, ”hykerryttävä viihderomaani”, ”hellä ja armoton kulttiromaani” ja – paras kaikista – ”vinksahtaneen runollinen romaani.”