Timo T.A. Mikkonen kertoi minua verratun risaan nakkiin. En ymmärrä tätä vertausta. Se epäonnistuu jo siinäkin, että en syö lihaa, nakkeja tai muutakaan.
Joku ehkä voisi sanoa, että rouva Mikkonen käyttäytyi taannoisessa keskustelussa kuin pannulle unohtunut kotletti: kärähti, savusi ja pilasi kaikkien tunnelman.
Valitettavinta koko spektaakkeli on fiksujen kotiäitien kannalta, joiden maineen Mikkonen pilasi. Ihan kuin miehensä on pilannut fiksujen reservinupseerin maineen.
Pyysivät vanhan kolumnin myötä telkkkariin. Aiheena lasten päivähoito. Vastapuolena oli kotiäiti Nina Mikkonen, jota kuunnellessa nauratti koko ajan. Sain kuitenkin pidettyä hymyn piilossa. Välillä tunsin myötähäpeää Mikkosen puolesta, ihmispolo nolasi itsensä tyystin. Jos olet absurdismin ystävä, klikkaa katsomaan, tänne.
Lisäys 19.1. Kotiäiti Nina Mikkonen: Lastentarhojen juuret ovat natsi-Saksassa. Helsingin Sanomat 19.1.2009.
Lisäys 20.1. Nyt myös Youtubessa.
Jyrki Lehtola: Lasten puolesta systeemiä vastaan. Iltalehti 20.1.2009.
Joku on näköjään tehnyt tällaisenkin version ja tällaisen! Mutta paras on tämä 🙂
Pessimismi on kulttuuriväen perusolotila. Kaikki kehnoutuu. Maailma viihteellistyy, teeveehömppä, tietokonepelit ja internet vievät nuorison mennessään.
Vaiko sittenkään? Tuore tutkimus Yhdysvalloista kertoo lukemisen yleistyneen. Varsinkin nuoret aikuiset (18-24 vuotiaat) lukevat enemmän kuin ennen. Yhdysvalloissa on nykyään 16,6 miljoonaa kirjallisuuden lukijaa enemmän kuin vuonna 2002. Suomesta pitäisi tehdä samanlaisia tutkimuksia, vai onko tehtykin?
Sattuipas hauska kirja käteen. Oriveden opit, vuodelta 1984. Iso joukko kirjoittajaohjaajia kertoo tunnoistaan. Teos on 25 vuodessa viehättävällä tavalla vanhentunut, mutta samalla monilta kohdin yhä täyttä tavaraa kirjoittajakurssien ihmemaailmasta. En itse ole opiskellut Oriveden opistossa luovaa kirjoittamista (Kriittisessä korkeakeakoulussa kylläkin), joten mukana oli minulle myös ripsaus eksotiikkaa.
Mainio oli mm. Kosti Sirosen teksti Kirjoittamisen asentoja, asenteita ja asemia. Lainaus: ”….kirjailija-ohjaajakin tulee kyllä kurssille terapeuttisista syistä, tuulettumaan. Sitä paitsi ohjaaja saa kurssista palkakseen rahaa, kirjoittaja menettää. Jos kurssilainen kartoittaa omaa elämäntilannettaan, uudelleenarvioi, elää avio- tai keski-iän kriisiä tekee ohjaaja sitä samaa.”
Mietteliääksi pisti myös Sirosen lainaama Tampereen yliopistossa v. 1979 tehty tutkimus, jonka mukaan kirjailijat kirjoittavat 1) kirjoittamisen halun, syyhyn 2) apurahojen 3) julkisuudenkaipuun 4) selvittääkseen itselleen asioita, eli terapeuttisen tarpeen vuoksi. Tunnistan itseni näistä.
