Sattuipas hauska kirja käteen. Oriveden opit, vuodelta 1984. Iso joukko kirjoittajaohjaajia kertoo tunnoistaan. Teos on 25 vuodessa viehättävällä tavalla vanhentunut, mutta samalla monilta kohdin yhä täyttä tavaraa kirjoittajakurssien ihmemaailmasta. En itse ole opiskellut Oriveden opistossa luovaa kirjoittamista (Kriittisessä korkeakeakoulussa kylläkin), joten mukana oli minulle myös ripsaus eksotiikkaa.
Mainio oli mm. Kosti Sirosen teksti Kirjoittamisen asentoja, asenteita ja asemia. Lainaus: ”….kirjailija-ohjaajakin tulee kyllä kurssille terapeuttisista syistä, tuulettumaan. Sitä paitsi ohjaaja saa kurssista palkakseen rahaa, kirjoittaja menettää. Jos kurssilainen kartoittaa omaa elämäntilannettaan, uudelleenarvioi, elää avio- tai keski-iän kriisiä tekee ohjaaja sitä samaa.”
Mietteliääksi pisti myös Sirosen lainaama Tampereen yliopistossa v. 1979 tehty tutkimus, jonka mukaan kirjailijat kirjoittavat 1) kirjoittamisen halun, syyhyn 2) apurahojen 3) julkisuudenkaipuun 4) selvittääkseen itselleen asioita, eli terapeuttisen tarpeen vuoksi. Tunnistan itseni näistä.