Published on
25.4.2009 in
Uncategorized.
Aurinko mollottaa ja elämä – se juuri – on hyvin, kaunis ja oikeudenmukainen. Luominen ei ole tuskaa vaan jeppistä. Ainakin nyt tuntuu tältä, syksyn kirjan vedoksia odotellessa. Huhujen mukaan syksystä on tulossa paitsi kaikkien aikojen runosyksy myös melkoinen romaanisyksy. Yllättävät tekijät palaavat areenalle.
Kirjakevätkään ei ole vielä päättynyt. Kirjaamo teki täsmäiskun Ylen aamu-teeveeseen ja lausui painavat sanansa tuoreesta esikoisesta, Leena Parkkisen romaanista Sinun jälkeesi, Max. Suosittelen, niin.
Lisää mainontaa. Keskiviikkona 6.5. klo 18.00 käynnistyy Suomen Penin Vapaa sana. Jaakko Hämeen-Anttila puhuu Rikhardinkadun kirjastossa aiheesta ‘Islam ja kirjallisuus’.
Published on
18.4.2009 in
Uncategorized.
…ei mitään sen ihmeellisempää, vastoin laajalle levinnyttä kirjallista huhua. Huhtikuisia hajahuomioita:
1. Politiikasta. Eurovaalit lähestyvät ja Kirjaamo jakaa pölvästipisteitä alamittaisuuksista. Johdossa on tällä hetkellä Suomen Sosialidemokraattinen puolue, joka on haalinut eniten tyhjäpääjulkkiksia ehdokkaikseen, kuten Jani Sievisen ja Isä Mitron. Toisena tulee Suomen Keskusta, jolle kelpaavat rikollisetkin. Keskustan ehdokkaaksi on nimetty Kauko Juhantalo, mies joka on tuomittu ehdolliseen vankeuteen lahjusten vaatimisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta.
2. Blogistanista. Kuuminta hottia on juuri nyt Mummo Muu.
3. Sarjakuvasta. Kirjaamossa on hurahdettu Jeanin elämään. Torjun päättäväisesti väitteet, joiden mukaan tämä johtuisi siitä, että Jean on kolmekymmentä-ja-jotain kirjailija, johon Kirjaamo muka samaistuisi. Ihmettelen kyllä itsekin mikä näissä viehättää. Juonet eivät ole kummoisiakaan, ihmissuhdekonkkelointia ja sellaista. Kuten kirjallisuudessa, sarjakuvassakaan tärkeintä ei ole juoni, vaan miten se kerrotaan.
4. Kirjaamon sananvapaussoturit jatkavat taistelua, tällä kertaa Turkkarissa.
Published on
9.4.2009 in
Uncategorized.
Valtaisaa kohua herättänyt kirjoitussarja Juristikirjailijat, nuo epäreilusti unhoitetut saa jatkoa. Kirjaamon Toimeenpaneva keskuskomitea päätti taipua lukijapaulautteen paineessa. Muutama sana lakitieteen kandidaatti Arvid Järnefeltistä.
16.11.1861 Pietarin liepehillä Pulkovassa rääkäisee Arvid Järnefelt ensimmäisen rääkäisynsä. Erinäisten vaiheiden jälkeen hän kirjoittautuu vuonna 1880 Helsingin yliopiston lakitieteelliseen osastoon. Pääaine vaihtuu pian venäjän kieleksi ja filosofiaksi, joista jälkimmäistä Arvid opiskelee Saksassa saakka. Arvidin tarmo suuntautuu myös yhteiskunnalliseen suomalaiskiihkoiluun.
Vuonna 1890 Järnefelt saa lopulta lakitieteen kandidaatin paperit käteensä ja lähtee käräjäharjoitteluun. Siitä seuraa kilahdus, minkä jokainen käräjäoikeudessa työskennellyt hyvin ymmärtää. Tolstoilaisuuten havahtunut Arvid kirjoittaa kirjeen esimiehelleen asessori Lindblomille ja kieltäytyy menemästä töihin. Pian ilmestyy esikoisromaani Isänmaa ja vuonna 1894 tunnustuksellinen omaelämäkerta Heräämiseni. Se sisältää luvun ‘Mistä syystä en ruvennut tuomariksi’, jossa välit juristerian kanssa pistetään lopullisesti poikki.
Loppuelämä kuluu kirjoittamisessa ja erilaisissa tempauksissa joilla Arvid levittää tolstoilaista rakkaudenoppia. Vielä lähes seitsenkymppisenä Järnefelt on hämmentävän toimelias. Hän kirjoittaa suurisuuntaisen sukukronikan Vanhempieni romaani ja hänet nimitetään Pen-klubin Suomen osaston ensimmäiseksi puheenjohtajaksi vuonna 1928, neljä vuotta ennen kuolemaansa.
Tuore kirja Arvid Järnefeltistä on Juhani Niemen oivallinen Arvid Järnefelt – Kirjailija ajassa ja ikuisuudessa. SKS 2005.
Published on
3.4.2009 in
Uncategorized.
Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa. Nimittäin eilen Sannan uuden kokoelman julkkareissa. Kirjaamo kiittää erityisesti mainiosti valittua juhlapaikkaa, Snellmaninkadun Underbaria jonne ja takaisin Kirjaamon väki pääsi kotoaan minuutissa.
Huomenna lauantaina sen sijaan ei ole juhlimisen aika. Vaan tiukan työnteon. Väinölinnalaisessa hengessä Kirjaamo huhkii POIKKI! -tapahtuman lauteilla juontamassa koko päivän. Eniten huolettaa päivän urakassa ohjelman toinen kohta: klo 12.30 Timo Hännikäinen kertoo kirjastaan Ilman ja suhteestaan Michel Houellebecqiin. Olen luullut osaavani ranskaa kohtuullisen hyvin, mutta Michelin sukunimen oikeasta ääntämisestä olen ymmällä. Nolottaa jo etukäteen. Ehkä voisin yskäistä sanan kohdalla jotenkin luontevasti. Toisaalta suurin osa yleisöstäkään ei taida taitaa Houellebecqiä oikein lausua. Mutta mitä jos Antti Nylén ilmestyy paikalle?
