Kirjaamo

Kesäpakkoliike numero yksi on löllötellä laiturilla lukemassa. Tai missä vaan huvilan nurkassa, keinussa tahi nurtsilla. Kirjaamon cityvihreille huvilointi on kuin tökkäisi laturin kiinni kylkeen, akut täyttyvät.

Tunnistin tukkakoskelon ja kuusitiaisen. Näin julman taiston kun sinitiaispariskunta syöksyili kohti käpytikkaa jonka aavistivat käyvän kotipönttöönsä ryöväsille.

Istutin puun, saunoin, kitkin kasvimaata.

Juhannuksena talo täyttyi kauniista, älykkäistä ja häikäisevistä ihmisistä. Kuten symposioniin kuuluu, pitoihin ilmestyi myös Alkibiades, myöhäinen humaltunut vieras. Tälle kertaa heitä oli kaksi ja toisin kuin Platonin versiossa, olivat tervetulleita. Nimittäin professori J. Suoranta Leijona-viinapulloineen ja kasvatusfilosofi T. Tomperi. Veivät muassaan pitojen nuoren neidon, toivat takaisin.

Ai mitäkö olen kesälaiturilla lukenut? Huonoa kirjallisuutta.

Annikki ei petä. Tamperelaisessa puutalokorttelissa on ihan oma tunnelmansa ja kotimaisista kirjallisuustapahtumista Annikki on ykkönen. Vaikka sää ei ollut parhain, ihmistä riitti ruuhkaksi. Rosa Meriläinen vastasi valovoimaisesta juonnosta ja Kirjaamon runoilijaosastokin keikkui lauteilla. Erityiskiitos Meri Lähteenoksalle ja muille backstagen kirjailijahuollosta huolehtineille, ja kirjasta. Ja tietysti J.K Ihalaiselle, Simo Ollilalle ja muille järkkäreille. 

Sunnuntai sujui jäähdytellessä. Loppuillasta täpinä alkoi uudelleen ja päätyi eurovaalionneen. Annikissakin lausunut Satu jatkaa meppinä (harva muistaa, että Satu Hassi on myös kirjailija ja runoilija); ja Heidi palaa Brysselin pelikentille. Jee!

Ylläolevaan liittymätön hajahuomio:

Books from Finland muuttui verkkolehdeksi, mikä on viisasta.