Monthly Archive for joulukuu, 2009

Vuosikymmenet vaihtuvat, Kivi pysyy

Aleksiskivi.jpg

00-luku kääntyy kohti loppua. Tuhannet journalistit, bloggaajat ja muut kirjoittajat puristavat luettavaksemme synteesejä kuluneesta vuosikymmenestä. Mutta oleellisen näkee vasta kaukaa, vielä nyt päivänpöpinä peittää terävimmänkin tarkkailijan aistit.

Otettakoon tähtäyspiste tarpeeksi kauas. Mikä on pysynyt? Aleksis Kivi on pysynyt. Kirjailija-lehden tuoreessa numerossa 4/2009 Antti Tuuri kirjoittaa saamansa Aleksis Kiven palkinnon tiimoilta. Hän muistuttaa meitä lausahduksesta, jonka mukaan suomalaisen kirjallisuuden tragedia on se, että ensimmäinen romaani on yhä paras. Lausahdus ei ole Tuurin oma, eikä edes välttämättä ihan totta, kuten Tuurikin muistuttaa (kirjallisuutta on turha kilpailuttaa). Mutta onpahan juuri sellainen kirjallisretorinen sutkaus, jollaisia ihmiset haluavat.

Kiven pysymistä on edesauttanut muiden muassa Sakari Katajamäki, joka työskentelee toimituspäällikkönä suomalaisen kirjallisuuden kriittiset editiot -yksikössä. Siellä työstetään digitaalisia editioita kotimaisen kirjallisuuden klassikoista, Kivestäkin. Oleellinen pysyy.

Vuodet & Kejos-Pekka

kirjatori.gif

Eläköön Kirjatori! Kirjastotkin poistavat nykyään ikääntyneet kirjat nopsaan pihan perälle. Antikvariaattien lisäksi kustantajien poistokirjoja myyvät halpiskaupat ovat kirjan ystävien onneloita.

Tartui äsken syntymäpäiväni herkistämänä viimeisimpään kahden euron kirjatorisaaliiseeni, Pekka Kejosen vuoden 2001 päiväkirjaan Muotokuvia mustissa (WSOY 2002).

Joskus suhtauduin tähän kirjallisuuden lajiin nyreillen. Olen viisastunut, tai ainakin muuttanut mieltäni. Kuuttakymppiä käyvän kirjailija Kejosen päivänhuomioita lukee mieluusti. Mietteitä sieltä ja täältä, julkkiksista, kejosarjesta ja taidemaailmasta. Hivenen on liikaa kirjailijoiden perustavan motivaation oirehdintaa, kollegoihin kohdistuvaa kateutta. Kuka sai mitäkin palkintoja tai julkisuutta kaverivetoisesti. Kejonen on oikeassa, mutta ihminen vaan on sellainen. Ja tietysti haukutaan HS, iltapäivälehdet ja Aamulehti.

Sekaan tuiskitut runot pelastavat paljon. Lopulta kirjallisyhteiskunnallisten terävyyksien lävitse tunkee myönteistä: Kejosen perusinhimillisyys. Oleellinen piirtyy esiin. Tähän tähdätään, jos synttäreitä riittää.