Kirjaamo

00-luku kääntyy kohti loppua. Tuhannet journalistit, blogaajat sun muut näppäimistöimmeiset puristavat luettavaksemme tuskaisia synteesejä kuluneesta vuosikymmenestä. Ei kannattaisi. Oleellisen näkee vasta kaukaa, vielä nyt päivänpöpinä ja muu tuhnu peittää terävimmänkin tarkkailijan aistit. Voisi sitä tietysti lohkaista jotain tyyiin ”2000-luvun ensi vuosina suomalaiset havahtuivat proosarunon mahdollisuuksiin ja ilmastonmuutokseen.” Ei ja ei.

Otettakoon tähtäyspiste tarpeeksi kauas. Mikä on pysynyt? Aleksis Kivi on pysynyt. Kirjailija-lehden tuoreessa numerossa 4/2009 Antti Tuuri esseöi saamansa Aleksis Kiven palkinnon tiimoilta. Hän muistuttaa meitä lausahduksesta, jonka mukaan suomalaisen kirjallisuuden tragedia on, että ensimmäinen romaani on yhä paras. Lausahdus ei ole Tuurin oma (ai niin, Antille iso hali ansaitusta palkinnosta), eikä se ole edes välttämättä ihan totta, kuten Tuurikin muistuttaa (kirjallisuutta on turha kilpailuttaa). Mutta onpahan juuri sellainen kirjallisretorinen sutkaus, jollaisia ihmiset haluavat ja joista minäkin nautin.

Kiven pysymistä on edesauttanut muiden muassa Sakari Katajamäki, joka työskentelee toimituspäällikkönä suomalaisen kirjallisuuden kriittiset editiot -yksikössä. Pykäävät digitaalisia editioita kotimaisen kirjallisuuden klassikoista, Kivestäkin. Oleellinen pysyy, niin.

Joku voisi luulla, että kaltaistani prometiaanista ateistia joulun viettäminen ei kosketa. Höpöä. Vuoden pimeimmän hetken taittuminen kohti valon voittoa on tietysti jubileen ansainnut, on se sitten nimeltään Saturnalia tai mikä vaan. Kalenterilliset eittämättömyydet yhdistävät ihmiskuntaa ylitse päkistettyjen kulttuurierojen. Lisäperusteluja esittää Kirjaamon kolumnistiosasto, täällä & täällä. Valoa sinullekin, rakas lukija.

1. Kirjaamon viihdetoimitus kertoo pikkujoulukauden kivunneen lakipisteeseensä. Kirjaamo on todistettavasti nähty ainakin Nuoren Voiman Liiton, Otavan, Liken ja eilen Voiman pippaloinneissa. Vanha viisaus pitää; etkot ovat hauskemmat kuin jatkot. Neljään riekkuja menettää päivän, sen seuraavan.

2. Kirjaamon yhteiskummallisen vaikuttamisen osasto järjestää: Suomen PENin Vapaa sana -esitelmä 3/6: Uskonrauha vastaan sananvapaus. Keskiviikkona 16.12.2009 klo 18.00 Rikhardinkadun kirjastossa. Teologian tohtori Matti Myllykoski pohtii ajankohtaisten esimerkkien valossa jumalanpilkkarikoksen ja sananvapauden välistä jännitettä. Kommenttipuheenvuoro: Jussi K. Niemelä, Vapaa-ajattelijain liitto ry:n puheenjohtaja.

3. Kirjaamon markkinointitiimin joululahjavinkki on tietysti tämä. Jota on kommentoitu ainakin näin ja näin.

4. Kirjaamon filosofiaplutoona tsekkasi julkkisfilosofi Slavoj Žižekin vierailun Helsingissä 14.12. Näin.

Eläköön Kirjatori! Kirjastotkin poistavat nykyään ikääntyneet kirjat nopsaan pihan perälle. Antikvariaattien lisäksi kustantajien poistokirjoja myyvät halpiskaupat ovat kirjan ystävien onneloita.

Kirjaamon pääpukari täyttää tänään vuosia, jokusen, ja tarttui sen herkistämänä viimeisimpään kahden euron kirjatorisaaliiseensa, Pekka Kejosen vuoden 2001 päiväkirjaan Muotokuvia mustissa (WSOY 2002).

Joskusmuinon suhtauduin tähän kirjallisuuden lajiin nyrpien. Olen viisastunut, tai ainakin muuttanut mieltäni. Kuuttakymppiä käyvän kirjailijan päivänhuomioita lukee mielekseen. Mietteitä sieltä & täältä, julkkiksista, kejosarjesta ja taidemaailmasta. Hivenen on liikaa kirjailijoiden perustavan motivaation oirehdintaa, kollegoihin kohdistuvaa kateutta. Kuka sai mitäkin, palkintoja tai julkisuutta, kaverivetoisesti. Kejonen on oikeassa, mutta ihminen vaan on sellainen. Ja tietysti haukutaan HS, iltapäivälehdet ja Aamulehti.

Sekaan tuiskitut runot pelastavat paljon. Lopulta kirjallisyhteiskunnallisten terävyyksien lävitse tunkee myönteistä: Kejosen perusinhimillisyys. Oleellinen piirtyy esiin. Tähän tähdätään, jos synttäreitä riittää.