Monthly Archive for helmikuu, 2010

Tuomiolla

Kafka.jpg

Loputtomiin tätä ei voi lykätä. Noin vuosi sitten alkaneesta lakimieskirjailijoita käsitelleestä sarjasta on uupunut  tärkein, Dr. iur Franz Kafka. Prahan velho on päättymättömän eksegeesin kohde. Juristinen elämänkulku meni niin, että Franz valmistui oikeustieteen tohtoriksi Prahan yliopistosta vuonna 1906, auskultoi tuomioistuimessa ja työskenteli sen jälkeen muun muassa vakuutusvirkailijana. Opinnoissa riitti aikaa myös kirjallisuudelle parhaan ystävän Max Brodin kanssa.

Aihe ajankohtaistui kohdallani viime viikolla kun antikvariaatista tarttui mukaan Mirjam Polkusen ja Pekka Tarkan toimittama Novelli ja sen tulkinta. Kafka-muistoja lämmitellen luin siitä uudelleen novellin Tuomio ja Jouko Tyyrin freudilaisvaikutteisen esseen aiheesta. Kafkan pääteokset luin ensimmäisen kerran koululaisena; Oikeusjuttu, Linna ja Amerikka. Vähän myöhemmin kahlasin läpi novellit, muistaakseni. Sivumennen sanoen Kafkan teosten ahdistunut yleistunnelma on osittain hämäävää, niissä on myös ja nimenomaan absurdistanilaista huumoria.

Tuomio-novellin kuuluisa loppu menee suomeksi näin: ”Tällä hetkellä sillan ylitse kulki suorastaan loppumaton liikenne.” Päähenkilö tekee samalla suikkarin hyppäämällä veteen. Saksan sana Verkehr tarkoittaa toki liikennettäkin. Mutta lisäksi se tarkoittaa kanssakäymistä ja yhdyntää. Kafka itse vihjaili kaverilleen Brodille juuri tämän jälkimmäisen olleen hänen mielessään novellin lopun suhteen. Kääntäjille haastetta, tosiaan.

Kun kanonisoidusta klassikosta on kyse, tarina ei koskaan lopu. Parhaillaan tutkijajoukko jäljittää Gestapon 1930-luvulla takavarikoimia Kafkan muistikirjoja ja kirjeitä. Ja muutakin kafkamaista jäämistön suhteen on meneillään.