HS-raati jakaa jälleen mittaamatonta viisauttaan. Aiheena yliopistojen pääsykokeet, joista jotkut haluavat eroon ja jotkut eivät. Allekirjoittaneen verkkokalvolle tarttui jutusta Minna Lindgrenin puuskahdus: “En halua yhtään enempää elämälle vieraita seitsemän laudaturin vekkihametyttöjä lääkäreiksi, tuomareiksi ja opettajiksi.”
Lääkäreistä ja opettajista en osaa sanoa, mutta oman kokemukseni perusteella tunnollisista puurtajista tulee mitä parhaimpia tuomareita. Totta, heidän tapansa olla ja elää on kovin toisenlainen kuin julkisuudessa riekkuvien nokkelikkojen. Heidän suustaan ei kuule letkauksia ja heillä on muutakin tekemistä kuin ottaa kantaa pintajulkisuuden pörinään; esimerkiksi työnsä. Tuomarin ja vaikkapa syyttäjän ammatissa tarvitaan täsmällisyyttä ja kärsivällisyyttä, loputtomien yksityiskohtien huolellista huomioonottamista ja tasapuolisuutta, eli päinvastaisia ominaisuuksia kuin mitä ovat ns. kolumnistihyveet. Olen hyvin, hyvin tyytyväinen, että tällaisia “seitsemän laudauturin vekkihametyttöjä” on tuomareina.
Itse en tuomioistuinduunissa erityisen hyvin kokenut pärjääväni, maalaan liian lavealla pensselillä. Suomalaisten oikeusturvan kannalta on ehkä hyvä, että en siellä enää työskentele, vaan kirjoitan tuumailujani esimerkiksi HS-raadista ja pilvenpiirtäjistä.
