Tähän asti tapahtunutta. Kirjaamon essehtimisosaston teksti julkaistaan Parnassossa viime kesänä. Mitään sen kummempaa ei seuraa, kuin että runoilijat Henriikka Tavi ja Teemu Manninen aavistuksen ehkä mököttävät allekirjoittaneelle syksyn kirjojen julkkareissaan. Tai sitten eivät, haleja vaihdellaan tavalliseen tapaan.
Seuraavassa jaksossa tunnelma tiivistyy. Henriikka essehtii takaisin olettaen, että juuri hänestä on kyse: “Minun on syytä uskoa, että oma runouteni kuuluu Tontin näkökulmasta “kokeilevaan avantgarderunouteen”. Runoblogistan säpsähtää hereille: Maaria Pääjärvi, Olli-Pekka Tennilä ja V. S. Luoma-aho kommentoivat suunnasta ja toisesta.
Uusimmassa jaksossa, jota parhaillaan luet, Kirjaamo pyytää saada huomauttaa mitä kohteliaimmin seuraavaa:
1) Tarkkuutta lukemiseen ja vähemmän omaan napaan tuijottelua. Lähtötekstissä ei ollut kyse nykyrunoudesta eikä edes kokeilevasta nykyrunoudesta in toto, vaan osasta jonka koko jää määrittelemättä (en tiedä sitä). Ja huomioni oli muutenkin enemmän ulkomaisissa runoskeneissä, kuten tarkkaavainen lukija huomaa.
2) V. S. Luoma-aho tekee hyvän huomion “Nyt on enää määritelmän laajuudesta kiinni, ymmärretäänkö tämä kommunikaatioksi vai ei.” Näin juuri. Minä olen sillä kannalla, että Luoma-ahonkin kirjoittaminen on nimenomaisesti kommunikaatiota, kuten on tavalla tai toisella kaikki kirjoittaminen. Kysymys ei ole asiasta jonka voisi valita, jokin viesti aina lähtee liikkeelle halusi sitä tai ei.
3) Myönnettäköön Maaria Pääjärven vihjaama guyfawkesmainen salajuoninta. Kysymys heitettiin salavihkaan ilmaan ja siihen toivottiin vastausta. Jos olen Tennilän vastauksen kohdallisesti käsittänyt, hän nostaa käden pystyyn ja ilmoittautuu suuntimiseltaan derridalaiseksi. Menikö oikein? Henriikankin käsi nousee, mutta hän vastaa, että ei todellakaan. No hyvä. Toinen kysymys sitten on, vaikuttavatko itse kunkin teoriafanittamiset tai sellaisten tekstien hylkimiset runojen kirjoittamiseen.
4) Taannoinmuinoin Englannissa salaliittoilleelle Guy Fawkesille kävi kehnosti. Jäätyään kiinni 5. marraskuuta kuninkaan räjäytysyrityksestä häntä perin kaltoin kohtelivat. “Over the next few days, he was questioned and tortured, and eventually he broke.”, tietää Wikipedia. Hui, näinkö tässä käy vai onko parhaillaan käymässä? Fawkesin luonteenpiirteet tosin tuntuvat joiltakin osin miellyttäviltä, aikalaisten mukaan hän oli: “pleasant of approach and cheerful of manner, opposed to quarrels and strife … loyal to his friends”.
5) Empiirinen kirjallisuussosiologia ei ole erityisen hottia kamaa akateemisen kirjallisuudentutkimuksen areenoilla nykyään. Josko kuitenkin tehtäisiin empiirinen haastattelututkimus runoilijoiden parissa, pyydettäisiin vastaamaan esimerkiksi kysymyksiin 1) Mitä teoreettista kirjallisuutta olet lukenut? 2) Koetko sen vaikuttaneen kirjoittamiseesi? 3) Jos kyllä, niin miten se on vaikuttanut?
Päästäisiin tästäkin pohdinnasta, sitten.
