Monthly Archive for joulukuu, 2010

Maailmanlopun sota

Mario Vargas Llosa

Olen jo toisaalla tätä kirjaa sivunnut, mutta aihe ansaitsee lisäpohdinnon. Nimittäin vuoden 2010 nobelistin Mario Vargas Llosan mastodonttimainen romaani Maailmanlopun sota (Suom. Jyrki Lappi-Seppälä 1981). Sain kirjan vihdoin joululomalla päätökseen. Urakkaa siinä olikin: 711 sivua rönsyävää juonta ja niin monta henkilöhahmoa, että vaatimattomat matematiikan taitoni joutuivat koetukselle. Minulla on tapana kirjata etulehdelle mistä ja koska kirja on haltuuni päätynyt ja myös päivämäärä ja paikka, kun olen lukenut teoksen loppuun. Tähän romaaniin tuli lukemispäivämääräksi sisältöön sopiva 25.12.2010 eli joulu, päivä jolloin kristityt juhlivat jumalansa syntymää.

Tositapahtumiin perustuvan Maailmanlopun sodan keskeishenkilö Antonio Neuvonantaja muistuttaa jossain mielessä Jeesusta, tai sitä kuvaa, mikä nykyihmisillä hänestä on. Köyhän kansan lohduttaja ja karismaattinen liehuletti, joka keräsi ympärilleen loppuun asti uskollisten kannattajien joukon.

1800-luvun lopun Brasiliassa karvapään tarina sai surkean lopun.  Kymmenet tuhannet ihmiset menettivät henkensä taisteluissa, jotka lopulta päättyivät syrjäyseudun uumeniin linnoittautuneiden uskovaisten tuhoon. Ainakin Llosan version mukaan suurin osa eloonjääneistä lahkolaisista murhattiin saman tien taisteluiden päätyttyä. Sitä ennen he tosin olivat onnistuneet nöyryyttämään Brasilian armeijan monta kertaa.

Llosa itse on pitänyt Maailmanlopun sotaa yhtenä onnistuneimmista kirjoistaan, vaikka kommentaattorit eivät ihan samaa mieltä olekaan. On siinä puutteensa. Pituutta on liikaa, lukija uupuu. Henkilömäärän takia intensiteetti toisinaan katoaa. Tietynlainen päähenkilö on Euclides da Cunha, tapahtumista kertova toimittaja.

Mutta silti. Kokonaisuutena teos on vaikuttava, se nousee suoraan maailmankirjallisuuden kastiin, sarjaan jonne mikään suomeksi kirjoitettu teos ei ole vielä yltänyt. Monen muun asian ohella  Llosa piirtää esiin uskonnollisen kilahtamisen mekanismit, jotka ovat samanlaiset aikakaudesta ja kulttuurista riippumatta. Mielettömistä sattumistakin on kyse, kuten maailmanmenossa yleensä: Antonio Neuvonantaja kääntää maan hiljaiset, köyhimmät ja kurjimmat Brasilian monarkiasta lopun tehneitä tasavaltalaisia vastaan, mitä joku voisi pitää outona. Mutta kun luku- ja kirjoitustaidottomalle kurjalistolle saarnataan uudesta hallituksesta ateisteina, Anti-kristuksena, protestantteina ja vapaamuurareina, ei juuri muuta tarvita. Kun ideologia ja tosiasiat ovat vastakkain, sen pahempi tosiasioille.

Kuten kirjailijan kuuluu, Llosa ei puoliaan tekstissä valitse. Sekä armeijan että lahkolaisten hirmutyöt kuvataan tarkalla tähtäimellä kaikkine kaulankatkaisuineen ja raiskauksineen. Samoin kajastavat esiin perusihmisellisyyden elementit jokaisessa kuvatussa henkilössä, palatsien paroneissa, uskovaisissa fanaatikoissa ja sotilaissa. Useimpien elämä on vinksallaan ja surun läpitunkemaa, mikä on totta, ihmisestä.

Lumirunoutta

Pitkästä aikaa kirjoitan tänne runon. Ehkä tämä päätyy joskus eteenpäin ja kansiin, ehkä ei. Parannusehdotukset ja muut kommentit luetaan tarkkaan.

Joulukuun myrskypäivänä minä on yksin
kuin vihollisten piirittämä poika koulun pihalla
sinä valkoisena päivänä
kun lunta tuli kaikista suunnista
iskuja kasvoihin
potkuja reisiin ja muualle
sinä joulukuun päivänä
minä muistaa runon jossa sanottiin,
että on seutuja maailmassa
missä kukaan ei ole koskaan yksin
vaan synnytään, eletään,
kuollaan tungoksessa, minkä
täytyy olla on hirvittävää,
yhtä hirvittävää
kuin olla kaksin jos ei ole mitään sanottavaa
ei rakkautta, ei vihaa, ei edes
välinpitämättömyyttä
sitäkään sanottavaa
se on valkoista
valkoisempaa, tyhjää vailla loppua
ei pieni vaan iso kuolema, päättymätön lumimyrsky,
minä muistaa
sinä valkoisena päivänä.

Lunta Snellmaninkadun sisäpihalla 19.12.2010

Kangasala. Talvi 2010

Saneeraus

Muutaman viikon hiljaiselo on johtunut blogin peruskorjauksesta: siirryin WordPressin uudempaan versioon. Se ei ollutkaan ihan niin helppoa. Mutta täällä ollaan taas. Monenlaista sekavaa voi kuitenkin olla sivuille jäänyt. Jälkisiivous on meneilllään.

Uusi versio mahdollistaa videoiden upottamisen blogiin, millä onkin ollut hauska leikkiä. Esim. muokkailemalla tätä vanhaa sivua. Edellisessä blogauksessa mainittu Entressen sananvapausjoulukalenterin pätkä nyt myös tässä:

Mitä muuta? Ainakin sitä, että juristirunoilijoita löytyy koko ajan lisää.

Joulukalenteri ja muuta

Entresse.jpg

Entressen kirjaston kirjastonhoitaja ja runomies Jani Nieminen toteutti erinomaisen idean: Kiellettyjen kirjojen joulukalenterin, jonka videoluuku avautuu päivittäin jouluun asti. Luukun takana kirjailija kertoo jostakin tavalla tai toisella kielletystä kirjasta. Sain kunnian olla ensimmäinen luukusta kurkistaja. Aiheena on Giovanni Boccaccion Decamerone (1353).

Boccaccio oli koulutukseltaan juristi. Hän ei viihtynyt isänsä toivomassa pankkiirin ammatissa, vaan aloitti oikeustieteen opinnot Napolissa, jossa hänen opettajanaan oli eräs toinen juristirunoilija Cino da Pistoia. Opintovuosina Boccaccion kiinnostus suuntautui kanonista oikeutta enemmän kirjallisuuteen ja yleiseen hurvitteluun. Melkein läpi koko elämänsä Boccaccio osallistui kirjallisen uransa ohessa milloin mihinkin hallinnollis-poliittisiin salaliittoiluihin Firenzessä, Napolissa ja pitkin Italiaa, eli jonkinlainen juristinen elämänasenne säilyi kirjallisuuden ohessa.

Mihin asiayhteyteen hyvin sopiikin linkkaus kirjallis-yhteiskunnalliseen kirjoitukseen, joka kommenttien perusteella on pahemman kerran kiukustuttanut piraatit.