Monthly Archive for huhtikuu, 2011

Äijärunoa

Oli aika jolloin runoilija oli mies, määritelmän mukaan. Sitten nousi oikeutettu vastareaktio ja tuli esiin naisia. Paljon on viime vuosikymmeninä kirjoitettu äitiyden ja tyttöyden kokemuksesta. Miehenä olemisesta vähemmän, siis tietoisesti, sukupuolieron tunnustaen (perustui tämä ero sitten biologiaan tai kulttuuriin).

Kahdesta tämän kevään runokirjasta olen lukevinani mieskokemuksen runottamista. Molemmissa on toki paljon muutakin. Toinen on Eetu Salusen esikoiskokoelma Ei mitään lisättävää (Helsinki-kirjat 2011), toinen Jani Niemisen toinen kokoelma Kodittomille koirille (Like 2011).

Niemisen runominä on maailmaa nähnyt, surua ja iloa. Naisen kanssa oleminen on vaikea juttu, joka jättää syviä uurteita mieheen, eroamisesta puhumattakaan: ”Kun teet lähtöä / muistele satuttavia asioita: kuinka hän jätti sinut yksin / kuinka hän hävitti lapsuudesta asti säästetyn Ässä-pipon / kuinka hän syyllisti: olisit ollut mies, niin nyt ei oltaisi tässä.”

Salusen teoksessa vilistää roolirunoa, muiden muassa vanha kunnon sällisakki seitsemän veljestä pääsee ääneen: ”(Aapo) Otan sydämeni kouraan, / himot ja halut järjen ikeen alle / talo ilman aittapolulla astelevaa emäntää on ronksuva vaaka”. Samoin Tarzan: ”Tuntuu niin vieraalta tämä tunkkainen omatunto / paha apina minä olisin halunnut olla”

Viihdyin näissä kirjoissa. Selkeää sanankäyttöä, ja on myös sanottavaa. Kun kielellisiä tehoiskuja käytetään säästellen, ne säilyttävät voimansa. Ehkä olen vanhan liiton miehiä tämän suhteen; jos poikkeus ottaa pääsäännön paikan, runo helpolla tukahtuu.

Paluu 1970-luvulle

Piti vastaamani kerrankin ei. Nimittäin Blogaajien ja kolumnistien keskusliiton kirjeeseen, joka käski jokaista kirjoittamaan vaaleista ja ne voittaneista perussuomalaisista. Mutta sitten eräs runouden lukija lähetti viestin ja muun palautteen lopussa toivoi jotain lausahdusta. Totellaan, faneille en osaa sanoa ei.

Lyhyesti silti vain. (Ja todettakoon, että en itse ole minkään poliittisen puolueen jäsen.)

Oikeastaan olemme palanneet takaisin 1970-luvulle, jolloin oli neljä suurta puoluetta. Se neljäs oli SKP/SKDL, johon oli kasaantunut sekavahko joukko eri sortin sosialisteja ja kommunisteja. Osa heistä oli ihan tolkun väkeä, maan hiljaisia, joiden asioista paremman väen puolueet eivät juuri ole kiinnostuneita. Mutta oli muitakin. Tunnetuin porukka oli SKP:n sisäinen oppositio ja vähemmistö, niin kutsutut taistolaiset. Joukko kiivailijoita ja kuumapäitä, jotka ihan oikeasti halusivat isoa Muutosta, muuttaa poliittisen järjestelmän ihmisoikeuksia kunnioittavasta parlamentaarisesta demokratiasta joksikin muuksi.

Tutulta kuulostaa. Suuri osa persuista on tolkun väkeä, jotka voisivat ihan hyvin toimia esim. Vasemmistoliitossa, Keskustassa tai SDP:ssä ja moni on toiminutkin. Sitten on joukko kiivailijoita ja kuumapäitä, jotka ihan oikeasti taitavat haluta isoa Muutosta, muuttaa poliittisen järjestelmän ihmisoikeuksia kunnioittavasta parlamentaarisesta demokratiasta joksikin muuksi. Heidät tunnetaan: Jussi Halla-aho, joka kutsuu ihmisiä nimityksellä ”Afrikan sarven ihmissaasta”  sekä hänen vasallinsa. Samaa joukkoa on Vapaussoturi-lehden päätoimittaja, historioitsija Jussi Niinistö, joka toimi 1990-luvulla järjestössä, jonka tavoitteena oli ”vastustaa pakolaisten, siirtolaisten ja kaikkien suomalaisuudesta ja esi-isiemme uhrauksista piittaamattomien kansanjoukkojen ryntäystä Suomeen.”

Politiikan äärilaidat ovat loppupeleissä yhtä ja samaa. Kaikkien niiden pohja ja perusta on jonkin sortin kollektivismi, perustui se sitten kansallisuuteen, kulttuuriin, uskontoon tai luokka-asemaan. Ihminen ei ole heille ainutkertainen yksilö vaan vain jonkin yhteisön jäsen. Kaikki ne nuivistelevat ihmisoikeuksille, ihmisten yhdenvertaisuudelle ja parlamentaariselle demokratialla. Ei näin.

Maskotissa

Sallittakoon tiedotusosaston sivuväliintulo.

Helsinki Poetry Jam -lavarunousklubin kevätkausi jatkuu perjantaina 15.4. Café Mascotissa (Neljäs linja 2, 00530 Helsinki). Lavalle nousevat Jarkko Tontti, Teppo Paulasto, Anne Mölsä, Juho 6 ja Tuomas.

Open mic -osuuden aikana yleisö pääsee esittämään omia runojaan. Jami-illan päättää soolona esiintyvä Risto, jonka galakseja tähyävä syntikkashow ei jätä ketään kylmäksi. Illan levyvalinnoista vastaa dj Leo Luxxxus.

Ovet aukeavat klo 20 ja illan ohjelma alkaa klo 21. Vapaa pääsy!

Varo valepoliitikkoa

Vaalit napsahtivat käyntiin. Riippumatta siitä mitä puoluetta äänestät, tärkeintä on seuloa oikeat poliitikot valepoliitikoista. Oikean poliitikon CV:stä löytyy rakennuslautakunnan varajäsenyyksiä ja kunnallisvaaliehdokkuuksia, ei-ollenkaan-mediaseksikästä pakertamista paikallisissa pienissä tehtävissä. Oikea poliitikko aloittaa pienestä ja kasvaa isoksi, sitkeydestä ja ahkeruudesta palkittakoon.

Valepoliitikot sen sijaan ovat julkkiksia, joiden mielestä omaan uraan ja egon hivelyyn sopisi hyvin myös kansanedustajuus. Puolueet haalivat heitämielellään ehdolle, he tuovat ääniä niiltä, jotka eivät seuraa politiikkaa. Valepoliitikot ovat puoluekoneistojen kannalta helposti ohjailtavia ummikkoja. Valta siirtyy avustajille ja neuvonantajille.

Yleensä olen äänestänyt vihreitä, mutta näissä vaaleissa tuskin äänestän. Yksi syy on se, että vihreätkin ovat huolineet listoilleen valepoliitikkoja. Kuten Jukka Relanderin, joka oli ehdolla jo neljä vuotta sitten ja myös eurovaaleissa. Mutta ei – voi kuinka yllättävää – tässä välissä pidetyissä kunnallisvaaleissa.

Relander on muutenkin epäilyttävä tyyppi. Hän on esiintynyt vuosikaudet julkisuudessa ”historiantutkijana” ja ”filosofina” ja milloin minäkin asiantuntijana, vaikka ei ole saanut kirjoitettua suomalaista pro-gradua, saatikka yhtään kirjaa kansiin kasattujen kolumnien lisäksi. Jokainen pätevä historianmaikka on enemmän historioitsija kuin Jukka Relander. Oikeasti Relander on free-toimittaja, joka oli yhden vuoden vaihto-opiskelijana Englannissa. Häpeääkö hän toimittajan ammattiaan, koska yrittää esiintyä jonain muuna? Ilman vuosikausia kestänyttä mediavedätystä kukaan ei olisi koskaan kuullut Jukka Relanderista mitään. Tällaista toimintaa on tavattu suomeksi kutsua sanalla valehteleminen. Jostain syystä kukaan ei ole tähän puuttunut. Olisikohan taustalla se, että Relanderilla on iso joukko toimittajakavereita, jotka tukevat hänen vaalikampanjaansa?

Vaalikoneiden lisäksi kannattaa tarkistaa ehdokkaan CV. Puliveivaajat erottuvat siten parhaiten oikeista poliitikoista. Äänestä paikallista puurtajaa, älä mediatyhjykkää.