Oli aika jolloin runoilija oli mies, määritelmän mukaan. Sitten nousi oikeutettu vastareaktio ja tuli esiin naisia. Paljon on viime vuosikymmeninä kirjoitettu äitiyden ja tyttöyden kokemuksesta. Miehenä olemisesta vähemmän, siis tietoisesti, sukupuolieron tunnustaen (perustui tämä ero sitten biologiaan tai kulttuuriin).
Kahdesta tämän kevään runokirjasta olen lukevinani mieskokemuksen runottamista. Molemmissa on toki paljon muutakin. Toinen on Eetu Salusen esikoiskokoelma Ei mitään lisättävää (Helsinki-kirjat 2011), toinen Jani Niemisen toinen kokoelma Kodittomille koirille (Like 2011).
Niemisen runominä on maailmaa nähnyt, surua ja iloa. Naisen kanssa oleminen on vaikea juttu, joka jättää syviä uurteita mieheen, eroamisesta puhumattakaan : Kun teet lähtöä / muistele satuttavia asioita: kuinka hän jätti sinut yksin / kuinka hän hävitti lapsuudesta asti säästetyn Ässä-pipon / kuinka hän syyllisti: olisit ollut mies, niin nyt ei oltaisi tässä.”
Salusen teoksessa vilistää roolirunoa, muiden muassa vanha kunnon sällisakki 7 veljestä pääsee ääneen: ”(Aapo) Otan sydämeni kouraan, / himot ja halut järjen ikeen alle / talo ilman aittapolulla astelevaa emäntää on ronksuva vaaka”
. Samoin Tarzan: “Tuntuu niin vieraalta tämä tunkkainen omatunto / paha apina minä olisin halunnut olla”
Viihdyin näissä kirjoissa. Selkeää sanankäyttöä, ja on myös sanottavaa. Kun kielellisiä tehoiskuja käytetään säästellen, ne säilyttävät voimansa. Ehkä olen vanhan liiton miehiä tämän suhteen; jos poikkeus ottaa pääsäännön paikan, runo helpolla tukahtuu.
Piti vastaamani kerrankin ei. Nimittäin Blogaajien ja kolumnistien keskusliiton kirjeeseen, joka käski ihan jokaista kirjoittamaan vaaleista ja ne voittaneista persandereista. Mutta sitten eräs runouden lukija lähetti viestin ja muun palautteen lopussa nimenomaisesti toivoi jotain lausahdusta. Totellaan, faneille en osaa sanoa ei.
Lyhyesti silti vain. (Ja todettakoon, että en itse ole minkään poliittisen puolueen jäsen.)
Oikeastaan olemme palanneet takaisin 1970-luvulle, jolloin oli neljä suurta puoluetta. Se neljäs oli SKP/SKDL, johon oli kasaantunut sekavahko joukko eri sortin sosialisteja ja kommunisteja. Osa heistä oli ihan tolkun väkeä, maan hiljaisia, joiden asioista paremman väen puolueet eivät juuri ole kiinnostuneita. Mutta oli muitakin. Tunnetuin porukka oli SKP:n sisäinen oppositio ja vähemmistö, niin kutsutut taistolaiset. Joukko kiivailijoita ja kuumapäitä, jotka ihan oikeasti halusivat isoa Muutosta, muuttaa poliittisen järjestelmän ihmisoikeuksia kunnioittavasta parlamentaarisesta demokratiasta joksikin muuksi.
Tutulta kuulostaa. Suuri osa persuista on tolkun väkeä, jotka voisivat ihan hyvin toimia esim. Vasemmistoliitossa, Keskustassa tai SDP:ssä ja moni on toiminutkin. Sitten on joukko kiivailijoita ja kuumapäitä, jotka ihan oikeasti taitavat haluta isoa Muutosta, muuttaa poliittisen järjestelmän ihmisoikeuksia kunnioittavasta parlamentaarisesta demokratiasta joksikin muuksi. Heidät tunnetaan: Jussi Halla-aho, joka kutsuu ihmisiä nimityksellä ”Afrikan sarven ihmissaasta” sekä hänen vasallinsa. Samaa joukkoa on Vapaussoturi-lehden päätoimittaja, historioitsija Jussi Niinistö, joka toimi 1990-luvulla järjestössä, jonka tavoitteena oli “vastustaa pakolaisten, siirtolaisten ja kaikkien suomalaisuudesta ja esi-isiemme uhrauksista piittaamattomien kansanjoukkojen ryntäystä Suomeen.”
Politiikan äärilaidat ovat loppupeleissä yhtä ja samaa. Kaikkien niiden pohja ja perusta on jonkin sortin kollektivismi, perustui se sitten kansallisuuteen, kulttuuriin, uskontoon tai luokka-asemaan. Ihminen ei ole heille ainutkertainen yksilö vaan vain jonkin yhteisön jäsen. Kaikki ne nuivistelevat ihmisoikeuksille, ihmisten yhdenvertaisuudelle ja parlamentaariselle demokratialla. Ei näin.
Viimehetkinen vinkkaus sille osalle ihmiskuntaa, joka on kirjoittanut, kääntänyt tai toimittanut kirjoja. Vielä on muutama päivä aikaa lisätä teoksensa lainauskorvausjärjestelmään. Toukokuussa maksettavat lainauskorvaukset perustuvat 2.5.2011 mennessä järjestelmään ilmoitetuista teoksista. Samalla kannattaa tehdä Sanasto-sopimus, täällä.
Sallittakoon tiedotusosaston sivuväliintulo.
Helsinki Poetry Jam -lavarunousklubin kevätkausi jatkuu perjantaina 15.4. Café Mascotissa (Neljäs linja 2, 00530 Helsinki). Lavalle nousevat Jarkko Tontti, Teppo Paulasto, Anne Mölsä, Juho 6 ja Tuomas.
Open mic -osuuden aikana yleisö pääsee esittämään omia runojaan. Jami-illan päättää soolona esiintyvä Risto, jonka galakseja tähyävä syntikkashow ei jätä ketään kylmäksi. Illan levyvalinnoista vastaa dj Leo Luxxxus.
Ovet aukeavat klo 20 ja illan ohjelma alkaa klo 21. Vapaa pääsy!
