Monthly Archive for toukokuu, 2011

Kahvihifismistä

Pitkät ajat väheksyin kahvihifistejä. Kahvihan on kahvia, kofeiinijuomaa, jonka ainoa tehtävä on piristää. Erikoiskahveja juovat vain pystynenäiset, muistan ajatelleeni. Samanlainen vähän huvittava ja epävarmuudesta kertova harrastus kuin muutkin pakonomaiset erilaisuuden tavoittelut.

Olen muuttanut mieltäni. Sattuma puuttui peliin. Muutama viikko sitten pakenin äkäistä sadekuuroa kotikulmilleni ilmestyneeseen kivijalkakahvikauppaan. Hypistelin outoja pussukoita ja salakuuntelin, kun asiakas jauhatti pavuista tavalliseen keittimeen sopivaksi ostamansa pavut. Ei siis tarvitse omistaa mitään outoja laitteistoja. Kaikkea kannattaa kokeilla, tuumin. Tartuin umpimähkäisesti pussiin, jonka kyljessä luki Sumatra Gayo Mountain. Myyjä jauhoi sisällön ja laittoi sen takaisin. Menin kotiin. Keitin. Uusi maailma avautui.

Laatukahvin ja peruskahvin ero on huima. Kuin Ian McEwanin romaani verrattuna Matti Nykäsen muistelmiin.

Kallista se silti on, pieni annos maksaa kahdeksan euroa. Mutta juon kahvia nykyään vain aamuisin, joten kyse on muutamista euroista kuukaudessa.

Tiedotusosaston loppuväliintulo: Kirjan ja ruusun päivää vietetään tiistaina 24.5. Rautatientorilla. Olen esiintymässä klo 13.00.

Junassa

Täällä Kirjaamon runo-osasto, IC-junassa matkalla Helsinkiin. Eläköön kaikkialle yltävä maailmanverkko ja nettitikku. Mitä muuta junassa voisi kuin kirjoittaa runoja:

On hetkiä kun epäilee kaikkea mihin on uskonut
keneen luottanut
mitä vihannut

ketä rakastanut

Ne ovat hienoja hetkiä

hirvittäviä,

tärkeitä hetkiä

ilman niitä voisi yhtä hyvin tappaa itsensä heti
ihan nyt heti, kenellekään jäähyväisiä jättämättä
säästäisi heidät sentimentaalisilta kirjeiltä,
turhilta anteeksipyynnöiltä

ne ovat hienoja hetkiä,
hirvittäviä

tärkeitä hetkiä

kun epäilee häntä
sinua

minuakin epäilee

sillä paluu niistä on kuin olisi hukannut kotiavaimen
seisoisi maaliskuun kadulla
jonka peittää likainen jää ja rahiseva sora
ei löytäisi avainta vaikka kuinka etsii
tarttuisi silti kotioveen
ja se olisi auki

Bled

Bled, Slovenia. PEN Internationalin yksi vanhimmista elävistä perinteistä on Bledin vuotuiskokous.  Taannoin 1960-luvulla luotiin tapaaminen ”idän” ja ”lännen” kirjailijoiden kohtauttamiseksi ja perinne jatkuu. PEN-termein kyseessä on Writers for Peace Committeen kokous. Esitelmiä, keskusteluita, väittelyitä sekä kirjallisia esiintymisiä ympäri pikkuruista maata.  Julkilausumakin annettiin. Osallistujia oli tällä kertaa 33 maasta.

Vaikutelmia: kirjaihmisten huolet ovat samanlaisia kaikkialla. E-kirjaa ja digitalisoitumista pelätään (turhaan, minun mielestäni). Kustannusmaailman kaupallistumista valitellaan, toimeentulo on epävarmaa. Politiikka tunkee silloin tällöin mukaan: Israel vs. palestiinalaiset -vastakkainasettelu on PEN-tapaamisissakin ikuisuuskysymys ja myös Bledissä äänenpainot tiukkenivat. Kurdien ja  Turkin suhteen oltiin samanmielisempiä, Turkin PEN ei suinkaan ole maansa hallituksen asialla. Kirjallisemmalla puolella Image of the stranger in literature -sessiossa kuultiin mielenkiintoisia puheenvuoroja.

Järjestäjät hajaannuttivat ulkomaalaiset esiintymään pitkin maata. Itse luin sloveniaksi käännettyjä runojani Kranj-nimisen kaupungin kirjastossa. Paikalliset napamiehet kutsuivat kirjailjiat myös tykönsä. Slovenian presidenttikin tarjosi kuohuviiniä ja sormiruokaa.