Kuten ihmisillä, kaupungeilla on hajunsa. Palasin eilen lähes tasan kymmenen vuoden jälkeen Berliiniin, jossa asuin vuonna 2001. Silloin vaihto-opiskelin Humboldt Universitätissä ja runnoin väitöskirjani loppuun. Nyt tulin kirjailijana, esiintymään, lukemaan runoa ja proosaa.
Ein finnischer Abend. Literarisches Colloquium Berlin.
Vaikka kaupunki on muuttunut kymmenessä vuodessa, haju on entinen. Sitä on vaikea vangita sanoilla. Berliinin tuoksu on erilainen kuin Etelä-Euroopan suurkaupunkien, joiden haju on tietyllä lailla makea. Ja tietysti Berliini tuoksuu erilaiselta kuin pohjoisen kuulaan kirkkaat kaupungit kuten Helsinki tai Tukholma, jotka ovat lähes hajuttomia.
Vuonna 2001 asuin Neuköllnissä, joka oli silloin huonomaineinen, syrjäytynyt kaupunginosa. Tämä on kääntynyt päälaelleen, nyt Neukölln on trendikäs hipsteripaikka ja asuntojen hinnat tiukassa nousussa. 2000-luvun aikana Berliinistä on muodostunut suomalaisten kirjailijoiden ja taiteilijoiden jokapäivää, oikeastaan koko ajan täällä majailee tuttuja, nytkin.
Kirjallisia hipstereitä Kreuzbergissä.
Kaikista maailman kaupungeista olen viihtynyt parhaiten Berliinissä. Kaupunki on kuin täyteen mittaansa kasvanut Helsinki, parannettu 2.0 -versio, jossa kaikkea on enemmän. Myös ulkkareita ja maahanmuuttajia, joita on moninkertaisesti väkimäärään suhteutettuna jos Suomeen verrataan. Ja silti perussuomalaisten kaltaisilla kaappirasisteilla ei ole tässä maassa tai kaupungissa minkäänlaista kannatusta.
Lukusessio Wannseessa - Literarisches Colloquium Berlin.
Täällä Kirjaamon Saksan kirjeenvaihtaja, Leipzig. Nuoren Voiman Liiton Hulahula-kiertue on edennyt viimeiseen kohdemaahan. Eilen ylitimme Puolan rajan, jonka huomasi siitä, että kaksikaistainen tie muuttui kuusikaistaiseksi.
Puolassa luin kirjojani Varsovassa (ks. viereinen kuva, baarista nimeltä Klubogaleria) ja Poznanissa. Yleisöä oli mukavasti ja tunnelma päheä. Poznanissa esiinnyimme yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden laitoksella. Paikalla oli sankka joukko opettajia ja opiskelijoita, jotka lukivat tekstiemme puolannoksia. Yleisössä oli myös suomentaja Sebastian Musielak, jota on kiittäminen useammankin suomalaisen kirjan kääntymisestä puolaksi.
Opiskelijat olivat todella innostuneita ja heitä oli paljon. Hämmentävin tieto oli se, että moni oli päätynyt opiskelemaan suomea, koska fanittivat suomalaisia hevibändejä esimerkiksi Nightwishiä ja Apocalypticaa.
Tänään esiintyminen Wiepersdorfissa, ensi viikolla Literarische Colloquium Berlinissä. Juhannukseksi Suomeen.
Tässä taannoin ja äsken vaeltelin yleisvoipuneena kotikulmillani. Syksyn kirjan loppupuristus on vienyt voimat, tosiaankin. Snellmaninkatua etelään kävellessäni ohitin Säätytalon. Sen edessä päivysti vielä minuakin väsyneemmän näköisiä toimittajia ja jokunen poliitikko. Jotain hallitusta kai yrittävät saada valmiiksi.
Senaatintorille päästyäni kirkastui. Yksi torinlaidan taloista on ollut pitkään remontissa ja sen myötä on ollut suljettuna myös Seppo Hiltusen antikvariaatti. Nyt Seppo ja hänen nuori kruununperijänsä olivat availemassa ovia ja täyttelemässä hyllyjä.
Joskus sattuu oikeaan paikkaan oikealla hetkellä, ajattelin. Pääsin ensimmäisenä neitseellisille kirjakummuille piehtaroimaan. Kasasin syliini muun muassa viime vuonna ilmestyneitä runokirjoja, jokaisen hinta 1 euro. Kirjat nousivat päähän kuin tyhjään mahaan hulahtava viina. Halpishyllystä löytyi hämmentäviä teoksia, vuonna 2005 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saanut islantilaisen Sjónin Skugga-Baldur: 20 senttiä. Nobelisti Heinrich Böllin Suojaverkko (uudenveroisessa kunnossa): 20 senttiä. Alkoi hävettää. Olo oli kuin varkaissa, myymälänäpistelijämäinen. Ei kirjoja pitäisi saada näin halvalla. Ja sitten lopulta käteen tarttui tutunnäköinen kirja, omani, vain muutama vuosi sitten ilmestynyt romaani jota väänsin vuositolkulla valmiiksi. Nyt sen sai 20 sentillä.
Pahoittelut harvahkosta kirjoitustahdista, rakkaat lukijat siellä ruutujenne äärellä. Pienenä tekosyynä esitettäköön syksyllä ilmestyvän romaanin viimeistelykiireet. Tiukat paikat, tosiaankin, kuten aina tässä vaiheessa. Terveiset täältä metsiköstä, jonne olen vetäytynyt raapimaan viimeisiä vetoja.
Muutama kesäkuinen hajahuomio.
1) Runoilija Kalevi Seilonen kuoli. En tuntenut häntä henkilökohtaisesti, mutta kuten sankkaan joukkoon runoihmisiä, hänen Olento-sarjansa teki minuun syvän vaikutuksen. Toivottavasti joku kustannustaho julkaisee jonkinlaisen jälkikoosteen, omat kappaleeni olen hankkinut kirjastojen poistomyynnistä. Anita Konkka tietää enemmän, täällä.
2) Olen käynyt pitkään polemiikkia (tässäkin rykäyksessä) kotimaisesta elintarviketuotannosta. Vihaista palautetta on ropissut. Nyt sain yllättävää sivustatukea Jyrkiltä.
3) Kirjallista pähinää voi seurata pian toisaalla, jonkin aikaa. Osana Nuoren Voiman Liiton kiertuetta suuntaan nimittäin pian Eurooppaan hulahulaamaan.
