Alku oli lupaava. Uusi kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki halusi nimenomaan kulttuuriministeriksi, vaikka tarjolla olisi ollut liikenneministerin salkku, jota pidetään tärkeämpänä. Paavo tahtoi työhön, jossa puolustetaan taiteita, kulttuuria ja urheilua. Asioita, jotka tekevät elämästä elämisen arvoista.
Tähän odotushorisonttiin nähden en olisi voinut juuri pahemmin pettyä, kun luin Arhinmäen ensimmäisen linjauksen ministerinä. Hän ei, siltä ainakin vaikuttaa, kannata piratismiksi kutsun rikollisuuden vastaista toimintaa, tärkeää lainmuutosta, jota minäkin olen ollut tekijänoikeustoimikunnassa valmistelemassa.
Mistä on kyse? Toisin kuin sensaatiohakuiset toimittajat (piraateista puhumattakaan) vauhkoavat, kyseessä ei ole ”nettisensuuri”, vaan harmaan talouden ja rikollisuuden torjunta. Jo nyt laki mahdollistaa pääsyn estämisen (blokkaamisen) sivustoille ja palveluihin, joiden kautta jaellaan selkeästi tekijänoikeuksia loukkaavaa materiaalia. Mutta järjestelmä ei toimi, koska suuri osa näistä sijaitsee maissa, joiden oikeusjärjestelmä on kehittymätön. Roistoja ei tunneta eikä heitä saada vastuuseen. Nykylaki ei mahdollista pysyvää pääsyn estoa tällaisille sivustoille.
Esimerkki tosielämästä: Turkissa toimii Finntv-niminen sivusto, josta voi katsoa suomalaisia ja suomeksi tekstitettyjä ohjelmia. Palvelu on täysin laiton eikä ylläpitäjiä tiedetä. Asiakkaaksi voi rekisteröityä ja maksusta saa vielä enemmän katseltavaa. Tuhannet ovat rekisteröityneet. Sivut ovat täynnä mainoksia, kuten ovat tunnetun Pirate Baynkin sivut. Venäjällä toimii laittomia nettimusiikkikauppoja, joista voi ostaa musiikkia kymmenesosalla laillisen nettikaupan hintaan verrattuna.
Kyseessä on siis harmaa talous, järjestäytynyt talousrikollisuus, jonka vahingot lasketaan sadoissa miljoonissa, menetetyt verotulot ja työpaikat päälle. Laillisia nettikauppoja on yllin kyllin. Suurin piirtein kaiken saa nykyään laillisesti ostettua puhelimeensa ja tietokoneeseensa muutamalla klikkauksella. Näiden palveluiden on hyvin vaikea kilpailla asiakkaista, jos saman saa laittomista piraattipalveluista halvemmalla tai ilmaiseksi. Lainmuutos mahdollistaisi selkeästi laittomien palveluiden ja sivujen blokkaamisen. Onko tämä tosiaankin ”nettisensuuria”?
Kaikkein vastenmielisintä piratismikeskusteluissa on piraattien ja heidän tukijoidensa vetoamien sananvapauteen. Se on yhtä valheellista ja kestämätöntä kuin rasistisen vihapuheen tapauksessa. Mikään ihmisoikeussopimus ei suojaa vihapuhetta tai piratismin kaltaista rikollisuutta. Kaikki ihmisoikeussopimukset sen sijaan takaavat omaisuuden suojan, kuten professori Tuomas Ojanen lehtijutussa muistutti.
Sähkökirjan myötä piratismi koskee myös kirjallisuutta. Jos kirjallisuuden myynti laskee yhtä paljon kuin musiikin myynti on piratismin takia laskenut, voimme sanoa hyvästit puolelle kustantamoista ja kirjallisuudesta. 90 prosenttia julkaistusta musiikista on levy-yhtiöille tappiollista, sama pätee kirjoihin. Hittien tuomilla tuloilla mahdollistetaan vähälevikkisen ja taiteellisesti korkeatasoisen musiikin ja kirjallisuuden julkaiseminen. Kiitos Madonna, kiitos rouva Rowling. Ilman teitä olisi moni mielenkiintoinen mutta kaupallisesti toivoton levy ja kirja jäänyt ilmestymättä. Piratismi iskee kaikkein kovimmin juuri hitteihin, mutta kaikki kärsivät.
Mutta ei vielä hätiköidä. Ministeri Arhinmäki ei lehtijutun perusteella ole vielä perehtynyt koko asiaan kunnolla. Hänellä on nyt mahdollisuus näyttää, kenen etuja hän ajaa ja mitä hän pitää tärkeänä. Jos kulttuuriministeri ei puolusta taiteen tekijöitä ja koko kulttuurin elinmahdollisuuksia, niin kuka heitä sitten puolustaa?
Kesän vietossa poissa Helsingistä on sekin puoli, että pääsin penkomaan äitini arkistoja lapsuudenkodissani. Ja mitä löytyykään. Suorastaan riemastuttavan kohdallinen lehtiartikkeli Aamulehdestä päivämäärällä 22.5.1990.