Sallittakoon lobbausblogaus. On maailmaan luotu sellainen hyvä & hieno asia kuin kirjasto. Ilmaiseksi kirjoja ja muuta, kaikille kattavasti. Mahtavaa. Mutta valitettavasti mikään ei ole ilmaista. Joku on jokaisen kirjastosta löytyvän kirjan kirjoittanut. Hänenkin pitäisi saada juustoa leivälle, eikös niin. Vasta muutama vuosi sitten, käytännössä EU:n pakottamana, Suomeen luotiin lainauskorvausjärjestelmä. Sen myötä jokaisesta lainauksesta ropsahtaa kirjailijallekin, samoin kääntäjälle ja kirjojen kuvittajalle.
Järjestelmä on pystyssä, mutta karu tosiasia on, että lainauskorvaussummat ovat naurettavan pieniä. 3 senttiä lainauskerrasta, kokonaissumma on tällä hetkellä noin 3 miljoonaa. Tanskassa ja Norjassa jaettava rahamäärä on 20 miljoonaa. Suomessa lisäksi lainataan enemmän kuin muissa Pohjoismaissa.
Jotta lainauskorvausta voisi pitää missään mielessä kohtuullisena korvauksena teostensa antamisesta ilmaiseksi kaikkien käyttöön, summan pitäisi olla samalla tasolla kuin vertailukelpoisissa maissa. Systeemissä on muitakin puutteita. Oppilaitosten kuten yliopistojen kirjastojen lainauksista tekijät eivät saa mitään. Miksi ihmeessä?
Tällaisen asian ajaminen ei ole helpointa mahdollista. Kulttuurin olemassaoloa nakertava tekijänoikeusvastaisuus on nykyään hyvin yleistä. Kaikki mulle netistä ilmasex, niinku. On paljon poliitikkoja, jotka hyödyntävät populistisesti esimerkiksi piratismin yleisyyttä ja ovat rakentaneet poliittista uraansa heikentämällä tekijänoikeuksia ja kulttuurin asemaa systemaattisesti. Ei hyvältä näytä.
Lainaa reilusti, kirjastosta.
Romaanin kirjoittamisesta toipuu parhaiten ryhtymällä runolle. Ja ehkä on hyvä silloin aloittaa kirjoittamalla kirjoittamisesta. Tämä on vaiheessa ja keskeneräinen. Kommentteja ja parannusehdotuksia otetaan vastaan, kiitos.
Viisi päivää viikossa minä työskentelen hyvän puolesta,
sananvapauden
eläimen ja ihmisen oikeuksien puolesta
romaanikirjallisuuden puolesta minä työskentelen
kaiken hyvän,
kauniin ja oikeudenmukaisen
mutta lauantai, sunnuntai ja maanantaiaamut
ovat runolle omistetut
Ne päivät ottavat sen minkä viitenä päivänä olen rakentanut
sen hyvän,
sen kauniin
ja sen kolmannen.
Sillä runo on kissa, notkealiikkeinen
uljas ja lämmin yhtä aikaa
katse joka pistää,
runo ja kissa ovat sinua varten tänne tuodut,
sinun sänkyäsi lämmittämään,
sinun huoliasi kuuntelemaan
mutta oikeasti ne eivät sinuun milloinkaan kiinny,
minä hetkenä hyvänsä voi kissa raapia veret kasvoistasi
kuin runo, se rakastaa oikeasti vain taloja.
Amatööriudessa on se hyvä puoli, että voi tykkäillä vapaammin. Kun on niukemmin ennakkoaavistuksia siitä, mistä olisi hyvä pitää ja mistä ei, tarjolla on enemmän. Musiikista tiedän moneen muuhun taiteen ja viihteen lajiin verrattuna vähän.
Indie- ja klubimusiikin Flow-festivaaleilla oli jälleen tarjolla kattava setti tajunnanlaajennusta, jonka jälkeen olikin kotiin päästyä mukava chillailla Jean-Philippe Rameaun barokkimusiikin kanssa. Tai mitä milloinkin, Mozartista Pet Shop Boysiin ja Hurtsiin saakka. Flow-festareille lähdin erityisesti ruotsalaista Lykke Li’tä kuulemaan ja hänen keikkansa peruuntuminen oli melkoinen kolaus. Mutta olihan siellä vaikka mitä, kuten The Human League, jonka kasarihitin Don’t you want me muistin jo muinaisuudesta. Kiinnostavinta oli ehkä meksikolaisen Murcofin elektroninen musiikki. Kohtuullisesti pelitti myös Magenta Skycode, joka kylläkin toimii paremmin kotioloissa kuin ulkoilmakeikkana. Ylisummaan huomaan viihtyväni melankoliseen kallistuvassa popissa: Depeche Mode, Kent ja tähän jonoon menee myös Lykke Li.
Kirjallisuuden suhteen pitäisi arvatenkin toimia samoin. Valita kirjansa vähemmän etukäteismielikuvan mukaan ja lukea seuraavaksi jotain ihan muuta. Kiinnostava ja vähemmän kiinnostava kirjallisuus ei määräydy kirjallisuuden lajien mukaan, vaan kiinnostavia teoksia kirjoitetaan jokaisen lajin sisällä, kuten myös vähemmän kiinnostavia. Hienon kirjan kirjoittaneen tekijän jokin toinen teos ei välttämättä toimi ollenkaan; ja päinvastoin. Minulla on edelleen itse itselleni asetettu tehtävä lukea enemmän dekkareita, koska en tiedä siitä genrestä paljoakaan. Katsotaan, palataan.
Kaiken muun ohella kirjoittaminen on elämän saattamista rotiin ja järjestykseen. Hajanaisesta melskasta muotoutuu tolkullista, kun sen laittaa paperille tai ruudulle mustiksi merkeiksi. Enemmän kuin tarpeen tämä on juuri nyt. Siis kun olen hiljakseen palaamassa lomalta, puolitoistakuukautisesta toisesta todellisuudesta. Kuin sukeltaisi meren pohjasta pintaan. Outoa on. Eniten siis itseäni varten kirjattakoon ylös kalenterimerkinnät:
1) Yleisönä fanittamassa. Flow Festival 12.-14. elokuuta Helsingin Suvilahdessa. Eniten minut tänne vetää ruotsalainen Lykke Li.
2) Puhumassa. Taiteiden yö perjantaina 26. elokuuta. Helsingin kirjailijoiden tilaisuus Villa Kivessä klo 18 alkaen.
3) Puhumassa. Kirjan aika -festivaali lauantaina 27. elokuuta Hämeenlinnassa. Lauteilla Pentti Linkolan ja Anu Silfverbergin kanssa klo 13.
4) Esitelmöintiä. Poetiikkakonferenssi sunnuntaina 28. elokuuta klo 15.30 Tieteiden talossa.
5) Juontoa. Suomen PEN & Mustiin pukeutuva ilta. Maanantaina 29. elokuuta, Kulttuurikeskus G18, Yrjönkatu 18.
