Täällä Kirjaamon arkisto-osasto. Lyhyt tiedotus vain. Elokuussa 2011 Helsingin poetiikkakonferenssissa pidetty esitelma Kirjallisuuden maailma vuonna 2112 ilmestyi äsken Kanava-lehden numerossa 1/2012.
Nyt essee on luettavissa myös täällä.
Kyseessä siis on villi ennustus siitä, miltä maailma näyttää sadan vuoden kuluttua. Miten menee kirjallisuudella ja miten maailmassa yleensä? Onko romaani yhä kuninkuuslaji ja mitä on jäljellä Suomesta ja muista kansallisvaltioista?
Vuoden takainen esseekirja on yllätyksekseni jaksanut kiinnostaa uusia lukijoita. Olin rap-artisti Palefacen vieraana kirjan tiimoilta Radio Helsingissä. Kuunneltavissa täällä.
Tuli taasen se aika vuodesta kun kerrotaan kirjojen myynnin laskeneen. Nettiaikana vain klikkaukset merkitsevät ja se tarkoittaa, että journalismissa mennään otsikko edellä. Luemme siis “rajuista romahduksista” ja muuta vastaava. Tarkempi tarkastelu on tarpeen.
Tapasin äsken kirjakauppaihmisen, joka ihmetteli voivotusta kirjojen myynnin vähenemisestä. Hän ei ollut sellaista huomannut. Kirjakauppiaiden ja kustantajien myyntitilastot eroavatkin aina toisistaan. Yksi syy on ulkomaisten kirjojen myynti. Minäkin ostin ja luin viime vuonna Ian McEwanin Solarin, suomennos Polte jäi ostamatta.
Kaunokirjallisuuden myynti ei ole vähentynyt. Tietyntyyppisten tietokirjojen myynti sen sijaan on. Voi olla, että viimeinen suomenkielinen ensyklopedia on Janne Nummelan, Tommi Nuopposen ja Jukka Viikilän yhteispunnerrus, Ensyklopedia. Se olisi mitä tyylikkäin lopetus tälle kirjallisuuden lajille.
E-kirjat pysyvät yhä marginaalissa teknokiihkoilijoiden puhkunnasta huolimatta. Oma arvaukseni on, että lähivuosikymmeninä ne voivat parhaimmillaan saavuttaa saman osuuden kuin on nettimyynnillä musiikkipuolella, eli noin 20 prosenttia. Samalla alkaa piratismi joka tulee olemaan kirjallisuudelle paljon pahempi uhka kuin vielä aavistetaan. Musiikin kokonaismyynti romahti puoleen piratismin myötä, eikä ole siitä toipunut. Kiitokset populistisille poliitikoille, jotka vastustavat kaikkea piratismintorjuntaa ja mielistelevät heti-mulle-kaikki-ilmaisex-netistä -poitsuja, piratismista hyötyviä nettioperaattoreita ja Googlen kaltaisia teknologiasuuryrityksiä. Kaikki ne vastustavat ja nakertavat tekijöiden oikeuksia. Jos kirjallisuudelle käy kuten musiikille, menetämme nopeaan tahtiin puolet kustantamoista ja kirjallisuudesta. Aiheeseen liittyvä linkkivinkki, suositeltavaa luettavaa kaikille.
Täällä Kirjaamon pakolaisleiri, Helsingin rautatieaseman ravintola. On aamu ja olen juuri paennut kodistani.
Lusin putkiremontin vuosituhannen alussa ja pian sen jälkeen talon julkisivun uusimisen, mikä tarkoitti elämistä muovipussin sisällä. Niistä toivuttuani huokaisin helpotuksesta ja pyyhkäisin uupumuksen hien hihaani. Mutta pian viereisessä koulussa alkoi tapahtua. Kellarikerrosta möyhennettiin toista vuotta. Paksuinkaan seinä ei pitänyt sitä jurrutusta loitolla, eivät edes korvatulpat. Lopulta valmistuneet maanalaiset vesieristykset takasivat lapsille homekouluttoman elämän. Hienoa. Mutta heti seuraavalla viikolla alkoi viereisen kerrostalon täyssaneeraus. Porraskäytävään ilmestyi lappu, joka kertoi töiden kestävän vuoden loppuun saakka. ‘Valitamme häiriötä’. Naamani lässähdys kuului varmasti hiekkapuhaltimiaan jo huudattavien miesten kuulosuojaimien lävitse.
Vuoden päätyttyä ajattelin, että nyt alkaa Elämä. Turha toivo. Keittiö oli tullut siihen ikään, että jos Museovirasto saisi siitä vihiä, kotini julistettaisiin suojelukohteeksi. Kolmasti jeesusteipillä korjattu kaapinovi tipahti lattialle. Ulosvetolaatikosto oli jumiutunut kiskoilleen jo edellisen asukkaan aikana. En vieläkään tiedä mitä se on pitänyt sisällään kaikki nämä vuodet. Samalla meni pari muutakin huonetta uusiksi. Se tarkoitti tilapäisasumista sukulaisissa ja kesäasunnolla keskellä talvea. Ja lopulta hotellissa, kun äidin virnuilut peräkammarin pojasta kävivät sietämättömäksi. Työsuunnitelmassa luvattu lyhyt aikataulu venyi. Kun työnjohtaja aloitti puhelun sanoilla ‘löytyi halkeamia’, huokasin jo alistuneena kohtalooni.
Toisaalta. Kirjoittaminen kahvilassa on monen kirjoittajan hyväksi havaitsema keino. Ja aamupuuro on parempaa kuin omani.
Uuden vuoden alkajaisiksi sallittakoon tiedotus- ja houkuttelublogaus.
Ota armaastas ote – eli helliä tunteita Suomenlahden molemmin puolin: Suomen PEN ja Viron PEN kokoontuvat yhteen lämpimissä tunnelmissa perjantaina 13.1.2012 Kansallisteatterin Lavaklubilla (Läntinen teatterikuja 1, Helsinki).
Luvassa runoa, musiikkia ja sananvapausasiaa. Esiintymässä Viron PENin puheenjohtaja Kätlin Kaldmaa, varapuheenjohtaja Igor Kotjuh, Miia Toivio ja Marko Niemi sekä Aulikki Oksanen. Ja musiikkia: Duo W.
Alkaa klo 19 ja ilmaista on. Tulepas sieltä.
