Monthly Archive for helmikuu, 2012

Taide, viihde ja remontti

Täällä Kirjaamon Kyproksen kirjeenvaihtaja, Limassol.

Kuten tätä blogia seuranneet muistavat, olen rämpinyt remonttikurimuksessa.

Epäonnisen keittiöremontin vihdoin valmistuttua päätin palkita itseni lomamatkalla. Mitä täällä Välimeren pohjukan saarella odottikaan. Remontti, tietysti. Laattamiehet iskuporakoneineen ja betonimyllyineen (klikkaa kuvaa!) paiskivat töitä parvekkeeni alapuolella. Mitä tähän enää sanoisi? Parempi etten mitään.

Mutta rakennanpa itsekin jotain, nimittäin aasinsillan, joka kumpuaa lomalukemistosta. Klassisella maaperällä voi romujen (ks. toinen kuva) ihmettelyn lisäksi lukea klassikkoja, kuten Platonin vähemmän tunnettua teosta Lait. Sieltä löytyi ikuisesti ajankohtainen katkelma. Lait-teoksessa keskustelun aiheena on mm. runouskilpailut, joita tuolloin järjestettiin, erityisesti niiden tuomarointi. Nimimerkki ’ateenalainen’ lausuu näin:

Sisilian ja Italian nykyinen laki jättää asian yleisön päätettäväksi ja ratkaisee voittajan käsiäänestyksellä, ja tällä se on pilannut runoilijat – nämä sepittävät teoksensa tuomarien alhaista makua silmällä pitäen, joten katsojat itse opettavat heitä – ja turmellut myös itse yleisön maun.” (suom. Marja Itkonen-Kaila).

Tuohon aikaan termi ’runoilijat’ tarkoitti kaikkia kirjailijoita.

Kovin vähän tuntuu muuttuneen.

Platonin edustaman aristokraattisen eliitin kirjallisuuskäsitys asettuu vastustamaan kansanomaista suosiontavoittelua.

Vanha kunnon viihde vastaan taide -debatti siis, ikuinen kuin remontti.

Jatkokertomusten paluu

YLE Radio 1 lähettää parhaillaan uusintana JP Pulkkisen parin vuoden takaista ohjelmaa Television tiiliskivet. Suosittelen. Sattumalta kävi myös niin, että minulla on kesken yksi esitellyistä TV-sarjoista, nimittäin Langalla (The Wire) . En katsonut sitä kun se joskus tuli televisiosta, mutta DVD-boksi tarttui mukaani antikvariaatista joululomalla. Parhautta.

Pulkkisen linkitys Charles Dickensin kirjojen ja The Wiren välillä on oivaltava. Dickensin kirjat kuuluvat siihen isoon joukkoon kirjallisuutta, jossa mennään henkilöt edellä. Juonellakin on merkitystä, mutta kiinnostavat henkilöhahmot ovat se varsinainen koukku. Sama pätee The Wire -sarjaan ja koko 2000-luvulla kukoistukseensa nousseeseen  genreen, useiden tuotantokausien laatudraamoihin kuten Sopranos, Battlestar Galactica tai Mad Men. Minulle on käynyt samalla tavalla näiden kaikkien kanssa. Aluksi epäluulo ja vastustelu, joka kestää muutaman jakson. Sitten kiinnostus herää ja kasvaa intohimon mittoihin. Parhaiden kirjojen kanssa minulle käy aina samoin.

Harva muistaa, että monet maailmankirjallisuuden 1800-luvun klassikoista ilmestyivät alunperin jatkosarjoina lehdissä, esimerkiksi edellä mainitun Dickensin kirjat ja vaikkapa Dostojevskin Rikos ja rangaistus. Nykyään tätä ei jostain syystä harrasteta. Kannattaisi ehkä kokeilla. Kirjailijan teos julkaistaisiin ensin lehdessä (tai nettilehdessä) luku kerrallaan ja jälkeenpäin vasta kirjana.

Remontti

Huokaus. Kolmen viikon takainen blogaus on yhä ajankohtainen, valitettavasti.  On aamu ja minä istun jälleen kerran täällä Rautatieaseman ravintolassa. Puuro oli toki hyvää, ja kahvi. Mutta olisi tosiaankin kiva saada kotinsa joskus remontin alta takaisin. Viimeisin viivästys oli nimeltään vesivahinko. Keittiötäni rusikoivilta reiskoilta meni jokin lyönti vikasuuntaan ja seurauksena vesi tulvi alakerran asukkaan katosta läpi. Mahtavaa.

Mutta on tässä ollut hyviäkin puolia. Luovuin työhuoneesta jokin aika sitten kun huomasin maksavani tyhjästä. En jaksanut raahautua sinne kirjoittamaan vaan jäin kotiin töihin. Nyt kun on ollut pakko lähteä ja tehdä täysi kahdeksan tunnin päivä tuloksia onkin tullut. Kirjoittaminen on työtä eikä mitään romanttista haahuilua.

On myös tullut valaistuksen hetkiä. Kun remonttipakolaisen elämäni alkoi ehdin aamuisin ihmetellä muutamankin kerran miksi kaduilla on niin paljon väkeä. Mihin nämä kaikki ihmiset oikein ovat menossa näin aikaisin? Kunnes tajusin. He ovat menossa töihin.