Monthly Archive for maaliskuu, 2012

Aamun kirjoittaja

Tommi Melender pohtii Antiaikalaisessa kirjoittamisajankohtaa ja tunnustautuu yökirjoittajaksi. Minä taasen olen aamun kirjoittaja. Kuten Erasmus Rotterdamilainen asian taannoin laittoi: ”Aamu on muusain ystävä.”

Tarkennetaan. Kirjoittaminen on kuin aika, yksiselitteinen asia kun sitä ei mieti, mutta kun sitä ryhtyy pohtimaan tarkemmin on se selittämätöntä. Mitä oikeastaan tapahtuu kun ihminen kirjoittaa? Mistä sanat tulevat? Miksi juuri noin eikä vaikka näin?

Siksi kirjoittamisen paras hetki on lähellä unta. Sieltä se kumpuaa joka tapauksessa ja mitä lähempänä kirjoittaminen tapahtuu uneksimisesta, sitä paremmin se kulkee. Siinä mielessä yön ja aamun kirjoittajat ovat molemmat oikeassa.

Käytännöllisempi seikka on itsensä varjeleminen maailman helskeeltä. Tämä suosii aamua. Yritän päästä kirjoittamaan mahdollisimman pian heräämisestä. En lue lehteä, en avaa sähköpostia enkä varsinkaan sukella sosiaalisen median päättymättömään loiskeeseen. Uniani en muista, mutta jokin minussa ne muistaa vielä muutaman tunnin heräämisen jälkeen. Kunnes maailman pauhu hautaa kaiken alleen. Silloin on myöhäistä.

Remontissa & Vedeera

Lupaan lopettaa jo muutamankin kirjoituksen poikineen remonttinarinan tähän kirjoitukseen. Ohi on.

Nyt on aika viimeistellä & loppurutistaa ensi syksyn kirjaa.

Englanniksi samasta aiheesta, täällä.

Jonninverran jännittää. Uutta kirjallisuuden lajia kokeillessa olo on epävarmempi kuin muuten olisi uuden kirjan kanssa.

Toisaalta, yhtä hirveää ja ihanaa se on aina, kirjoittaminen.

Parasiitit

Tässä on viime vuoden tärkein kirja: Robert Levine: Free Ride (2011). Suosittelen kaikille, joita vähääkään kiinnostaa kirjallisuuden, musiikin, elokuvien, journalismin ja internetin suhde. Kyse on tekijänoikeuksista.

Levinen kirja  kertoo sen, mitä tapahtuu todella. Piraattihenkiset tekijänoikeuskriitikot ovat viime vuosina hämmentävällä menestyksellä onnistuneet demonisoimaan kulttuurialan liiketoiminnan, on sitten kyse kirjojen tai musiikin kustantamisesta tai elokuvien tekemisestä. Se, mistä tekijänoikeuskriitikot vaikenevat on vastapuoli, joiden asiaa he oikeasti ajavat: teknologiateollisuus, Googlen kaltaiset jättifirmat sekä nettioperaattorit ovat jo vuosia lobanneet miljoonabudjeteilla tekijänoikeuksien heikentämiseksi niin Washingtonissa kuin Brysselissäkin.

Google has as much interest in free online media as General Motors does in cheap gasoline. That’s why the company spends millions of dollars lobbying to weaken copyright. (s.9)

Googlen rahat tulevat nettimainoksista. Näitä mainoksia se myy ympäri verkkoa, myös musiikkia, e-kirjoja ja elokuvia jakeleville piraattisivustoille. Samoin mainostuloilla pyörii Googlen omistama Youtube.  Nykyään, tekijöiden pitkän kamppailun tuloksena Google poistaa laittoman materiaalin Youtubesta, mutta vasta kun tekijä itse sitä vaatii. Laittomasti Youtubeen ladatut musiikkivideot ovat silti sivuston suosituinta materiaalia, koska kaikkia ei voida millään huomata ja aikaa niiden poistamiseen menee paljon. Virta on ehtymätön, siis piraattitavaran virta netissä ja sillä rahaa tahkoavan Googlen tulovirta.

Nettiin on muutamassa vuodessa syntynyt  valtava parasiittibisnes.  Yrityksiä, jotka hyötyvät kulttuurin tekijöiden työstä, mutta eivät millään lailla osallistu sisältöjen tekemiseen, on sitten kyse musiikista, journalismista tai vaikka elokuvista.

Musiikkipuhelimet, lukulaitteet ja muut vimputtimet ovat hyödyttömiä ilman musiikkia, elokuvia ja kirjoja. Mitä vaivattomammin ja halvemmalla sisällöt saa laitteisiin, sitä parempi laitevalmistajille. Tekijänoikeudet ovat tässä bisneksessä ikävä häiriötekijä. Nettioperaattorit myyvät piratismin harrastajille mielellään leveää kaistaa kovaan hintaan, mutta vastustavat otsasuonet tykyttäen kaikkea piratismin suitsintaa. Näin tekee myös suomalaisten nettioperaattoreiden etujärjestö FiCom. Tietysti, rahastahan tässä on kyse.

Levinen teos kertoo myös yksityiskohtaisesti kuinka teknologiayritykset rahoittavat tekijänoikeusvastaista tutkimusta tutkimuslaitoksissa sekä näennnäisiä ”kansalaisjärjestöjä”, jotka kampanjoivat ”kuluttajien oikeuksien” ja ”sananvapauden” nimissä tekijöiden oikeuksia vastaan.

Suomessa tarkoitushakuisia tutkimustuloksia tulee esimerkiksi Helsinki Institute for Information Technology:stä (HIIT), nimi kertoo kaiken oleellisen, jossa on työskennellyt esim. Jukka Kemppinen. Nettioperaattori TeliaSoneran tutkimussäätiö myönsi Kemppiselle 10 000 euron palkinnon vuona 2006.

Toinen teknologiateollisuuden äänitorvi on Ville Oksanen. Oksasen tausta on Effi-nimisessä näennäiskansalaisjärjestössä, joka kampanjoi äskettäin kulttuurin tekijöille kopiointilaitteista kerättävää yksityisen kopioinnin hyvitysmaksua vastaan. Effin mukaan kyseessä ovat ”kuluttajien oikeudet”. Tietokonekauppa Verkkokauppa.com rahoitti Effin hyvitysmaksuvastaisen seinämainoksen Forumin kauppakeskuksessa muutama kuukausi sitten. Niinpä niin.

Sanat

Vitsi alkaa vanhentua, mutta kerran vielä. Tässä listaa hakusanoista, joilla näille sivuille on viime viikkoina päädytty:

”reserviupseerit baarissa”

”runottaminen”

”palanut liha”

”kerran miksi”

”sisäelimet runo”

”arkko tontti luokkakokous”

”sekopääakka”

”miesten pipo 7 veljestä”

”sekalaista pornoa”

”dominoiva äiti”

”mielipiteitä eines”

Olen pitänyt tätä blogia jo niin monta vuotta, että en enää muista mistä kaikesta on tullut kirjoitettua. Mutta en muistaakseni ainakaan noista kaikista. Käsittämättömiä ovat Googlen tiet, kyllä.