Monthly Archive for kesäkuu, 2012

Krimi, Jaltan konferenssi ja toisenlainen juhannus

Täällä Simferopol, lentokenttäkahvila. Aeroflot osoittautui aeroflopiksi. Paluulentoni Krimiltä Moskovaan peruuntui ja myöhästyn jatkoyhteydestä Helsinkiin. Tiedossa toisenlainen juhannus, eli vuorokauden jumitus Moskovan lentokentällä.

Ehdinpä tuumia juuri päättyneen PEN-konferenssin satoa.

Yksi PEN Internationalin painopistealueista on uhattujen, pienten kielten ja kulttuurien puolustaminen. Kielen tuhoutuminen on äärimmäisin mahdollinen sananvapausrikos.

Pienten kielten puolustamista keräännyimme pohtimaan Krimille. Vallitseva puheenparsi on surkuttelua ja katoavien kielten luettelointia. Mutta Krimiltä löytyy rohkaiseva vastatarina.

Krimin niemimaan tataarit asuivat täällä vuoteen 1944 asti, jolloin puna-armeijan saavuttua tataarit, lähes 270 000 ihmistä, sullottiin karjavaunuihin ja karkotettiin Siperiaan. Lähes puolet murhattiin tai kuoli nälkään ja sairauksiin. Siis yli 100 000 ihmistä.

Neuvostoliiton romahdettua jäljelle jääneet Krimin tataarit aloittivat paluun. Kahdessakymmenessä vuodessa he ovat elvyttäneet turkinsukuisen kielensä, kirjallisuutensa ja koko kulttuurinsa. Nyt heitä on 13 % Krimin väestöstä, lopuista suurin osa venäläisiä ja ukrainalaisia.

Konferenssin lopuksi pidimme lehdistötilaisuuden. Oli erinomaisen mahtavaa päästä tv-kameroiden edessä kehumaan tataarien sitkeää vääntöä olemassaolonsa puolesta. Paljon on vielä korjattavaa, mutta jo nyt heillä on oma tv-kanava ja kouluopetusta.

Kävimme myös Jaltalla tsaarin entisessä kesäpalatsissa, jossa helmikuussa 1945 Chuchill, Roosevelt ja Stalin sopivat Euroopan tulevaisuudesta sodan jälkeen. Valtapolitiikkaa raaimmillaan. Kuuluisaa tapaamispaikkaa katsellessani mietin, tiesivätköhän Churchill ja Roosevelt, että vain muutama kuukausi sitten täältä oli pakkosiirretty satojatuhansia ihmisiä. Heidän vieressään istuneen Stalinin toimet olivat hyvin samanlaisia kuin kolmikon yhteisen vihollisen Hitlerin.

Matkamuistomyymälästä löytyi patsasparivaljakko. Kolme johtajaa ja vieressä oikeuden jumalatar Justitia. No comments.

Tiettyä ironiaa on siinä, että Krimiltä alkoi Neuvostoliiton lopullinen romahdus. Matkalla Jaltalle ohitimme bussissa NL:n viimeisen johtajan Mihail Gorbatsovin kesähuvilan. Vuonna 1991 vanhoilliset kommunistit pidättivät hänet siellä yrittäessään vallankaappausta. Muistan sen hyvin, olin silloin Berliinissä lomamatkalla. Muuri oli jo murtunut, mutta puna-armeija ei ollut lähtenyt  mihinkään. Hivenen hirvitti. Mutta pian kaappaus kuivui kokoon ja siihen loppui myös Neuvostoliitto.

Erinomainen matkakumppani Krimille on ollut Ville Ropposen ja Natalia Deviatkinan Krimin niemimaa (Savukeidas 2010). Kirjaamo suosittelee.

Konferenssissa olemisesta

Jean-Paul Sartren ja Martin Heideggerin eksistentiaalifilosofia haarukoi ihmisenä olemisen perusrakenteita. Mutta jotain jää kummaltakin uupumaan: kokoustaminen, ennen kaikkea sen äärimuoto: konferenssi. Mitä on konferenssissa-oleminen?

Konferenssisälä

1) Konferenssisälä. Tästä se alkaa. Saavut hotellin aulaan ja saat järjestäjiltä kangaskassin. Kassin sisällä on kansio, kynä, konferenssiohjelma, turistinen kartta ja tärkein kaikista eli rintaan kiinnitettävä nimiläpyskä. Konferenssissa-olemisen perusvire asettuu nyt. Jos nimilapussa on kirjoitusvirhe (esim. Jarkku Töötti), konferenssin  yleistunnelma lässähtää ennen kuin konferenssi on edes  alkanut.

2) Konferenssitutut. Joukko ihmisiä, joita tapaat vain konferensseissa, vuodesta toiseen. Heillä, kuten sinulla, on konferenssiasiaa. Ks. kohta 3.

3) Konferenssiesitys. Taidetta, tiedettä, yhteiskuntaa tai jotain ihan muuta. Konferenssissa olemiseen kuuluu keskittyminen omaan konferenssiasiaan ja kohtelias välinpitämättömyys mitä tulee muiden esityksiin.

4) Konferenssiväsymys. Johtuu hotellissa asustamisen yleisestä tuskallisuudesta sekä konferenssijuhlinnasta, (ks. kohta 5). Saavuttaa huippukohtansa kolmannen konferenssipäivän iltapäiväsessiossa klo 18.48, kun konferenssituttu aloittaa tunnin mittaisen esitelmän, jonka otsikkoa et ymmärrä.

5) Konferenssijuhlinta. Jakautuu viralliseen konferenssijuhlintaan (ks. kohta 6) ja epäviralliseen konferenssijuhlintaan. Jälkimmäinen tunnetaan nimellä myös nimellä hotellihuonejatkot. Se muodostuu lattialla istumisesta ja siitä aiheutuvasta jalkojen puutumisesta, pullonsuusta hörppimisestä sekä vapaaviikonlopusta riehaantuneen, keski-ikäisen konferenssityrkyn poishätistelystä.

6) Virallinen konferenssijuhlinta. Loputtoman pitkiä illallisia, uuvuttavia kiitospuheita ja ylensyöntiä. Mitä kauempana ollaan, sitä enemmän tarjolla on pelkkää liharuokaa. Kaikki tarjottu on pakko syödä tai isännät aloittavat 400 vuotta kestävän verikoston sinua ja sukuasi kohtaan.

7) Etniset ohjelmanumerot. Konferenssi-isännät ovat saaneet rahoitusta kulttuuribyrokraateilta sisällyttämällä ohjelmaan kansantansseja ja museovierailuita. Tai sitten joku konferenssitutuistasi innostuu esittelemään kotimaansa runonlaulantaperinnettä:

8 ) Konferenssijäähyväiset. Halaat, kättelet ja poskisuutelet konferenssituttuja, joiden nimiä et vieläkään osaa lausua oikein. Vuoden kuluttua tavataan.

Veitsenterällä

Viimehetkinen päivitys ennen lentokoneeseen astumista. Suuntaan nimittäin tänään PEN-kokoukseen Krimille. Lisäblogauksia aiheesta tulossa mikäli pääsen siellä verkkoon. Sitä odotellessa Kirjaamon arkisto-osaston tiedotus:

Äsken ilmestyi kirjoituskokoelma Puheenvuoroja nykyrunouden yhteiskunnallisuudesta. Toim. Virpi Alanen ja Miia Toivio. Poesia 2012. Mukana on myös minun kirjoitukseni otsikolla ’Veitsenterällä’. Luettavissa täällä.