Monthly Archive for syyskuu, 2012

Laatikon avaamisesta

Jotkut asiat jäävät mieleen. Ne ylittävät vuodet, eivät haalistu, eivät vaimene. Usein ne liittyvät tuoksuihin. Muistan lapsuuden kotipihan tuoksun,  varsinkin keväisen makean, mätänevän ja märän maan tuoksun. Muistan pihan ohi kulkeneen tien hajun. Se oli kesäauringossa pehmenevän asfaltin tuoksu. Muistan isän piipputupakan (Golden blend) pistävän hajun, muistan siniharmaan savukäärmeen kiemurtelun viistossa auringonvalossa kohti kattoa.

Ensimmäisen rakkauden muistan. Sen auton tuoksun, oli syksy ja ikkunat olivat pisaramaisessa huurussa.

Sen muistan kun ovipuhelin soi ja lähetti toi laatikollisen esikoisrunokokoelmaani. Revin hikoilevin käsin pahvilaatikon auki, avasin kirjan, painoin nenäni sivujen taitoskohtaan. Jokaisella kirjallahan on oma tuoksunsa. Esikoiskirjan ominaishajun kirjailija muistaa vähintään yhtä hyvin kuin ensimmäisen rakkauden.

Nyt on tullut jo jokunen kirja kirjoitettua. Kiihko siis ei ollut aivan yhtä pojankoltiaismainen, kun eilen taas ovikello soi ja puuskuttava postimies rymäytti Kirjavälityksen pahvilaatikon eteiseen. Mutta kyllä tästä jälki jää, silti. Kohti seuraavaa.

Korea

Hotellien aulat ovat yhtä aikaa kiinnostavia ja kammottavia paikkoja. Tunnelma on puristetun viihtyisä: upottavia nojatuoleja, raukeita baari-kahviloita, auttavaista henkilökuntaa, muovikukkia,  kiiltävän siistiä.

Mutta hotelliaulassa saa olla rauhassa. Siellä voi lojua kenenkään häiritsemättä vaikka koko päivän, pitempäänkin. Pitäisi kokeilla kuinka kauan hotellin aulassa voi maleksia ennen kuin joku tulee kyselemään.

Oikeastaan minun piti kirjoittaa tänään päättyneestä PEN Internationalin kongressista Gyeongjussa Etelä-Koreassa. Kello on täällä kolme aamulla ja odotan hotellin aulassa kuljetusta lentokentälle. Nyökkäileviä korealaisia lipuu ohitse hotelliunivormuissa. Edessä on 20 tuntia lentokoneessa.

Kongressi sinänsä oli intensiivinen ja palkitseva. Kongressisalillinen kirjailijoita johtaa aina johonkin kiinnostavaan. Äänestyksiä ja vaaleja. Julkilausumia. Kiivaita keskusteluja ikuisuusaiheista. Skandaalikin saatiin. Järjestäjät eli Korean PEN oli saanut sponsorirahaa eri tahoilta, ilmeisesti myös radioaktiivisen jätteen säilöntään erikoistuneelta yritykseltä. Kun kirjailijat vietiin  jätteitä säilövään laitokseen vierailulle muutamat saivat tarpeekseen. Saksan PEN marssi buuaten ulos. Isännät loukkaantuivat.

Juhlavieraina oli nobelisteja. Kiinnostavin oli J.M.G Le Clezio jonka esityksistä mieleeni jäi lausahdus: ”It is very difficult to say what literature is.”