Monthly Archive for tammikuu, 2013

Jäljempänä tekijä

Kävin Uudenmaankadulla Otavan graniittilinnassa allekirjoittamassa kustannussopimuksen. Syksyllä ilmestyy. Romaani, työnimi on Lento.  Tosin sopimuksessa on mukana tavanomainen lauseke: ”Kustantaja päättää teoksen nimestä keskusteltuaan siitä tekijän kanssa.”

Nyt kun kotiin palattuani selaan vanhoja kustannussopimuksiani huomaan, että monen kirjan nimi on muuttunut. Teos on ilmestynyt eri nimellä kuin vielä sopimusta tehdessä on tuumiskeltu. Ehkä se on hyvä. Kirjailijat eivät välttämättä ole parhaita tajuamaan mistä heidän kirjoissaan on kyse.

Edellisiin vuosiin verrattuna sopimukset ovat muuttuneet yksityiskohtaisemmiksi, e-kirjan tulo on yksi syy tähän. Huomaan myös hassun kielellisen muutoksen. Vanhoissa sopimuksissa juhlavassa alkulausekkeessa osapuolet määritellään näin: ”n.n. (edempänä kustantaja) ja n.n. (edempänä tekijä) ovat tänään tehneet sopimuksen…” Nyt käytetään ilmaisua ’jäljempänä tekijä’. Kiinnostavaa. Yhdestä englanninkielisestä sopimuksestani löydän ilmaisun ’hereinafter called ’the Author’.

Suurin osa kustantajista pelaa reilua peliä kustannussopimusten suhteen. Se on viisasta. Huhut huonoista sopimusehdoista leviävät nopeasti. Vaikka esikoiskirjailijaksi haluava tunnetusti luovuttaisi sopimuksen saadakseen vaikka molemmat jalkansa ja isoäitinsä kustantajalle, pidemmälle ehtineet kirjailijat lukevat ihan oikeasti heille ehdotetut sopimukset.

Musiikista

Tästä olen kirjoittanut aikaisemminkin, musiikkiamatööriudesta. Joskus vapaus on tietämisen vähyyttä. Kun ei tarvitse miellyttää asiantuntijoita. Kun ei tunne hienovaraisia erotteluja, voi vapaammin tykätä tai olla tykkäämättä. Suhteeni musiikkiin on tällainen. Päivän hitti jää mieleen, en häpeä sitä ollenkaan. Taidolla tehty viihde ansaitsee arvostuksen. Kolmen soinnun musiikki koskettaa dionyysistä minussa, lihaa ja yksioikoista rytmiä. Kyllä vain.

Ei se riitä, tietenkään. Kuten on aikansa päivän lehden lukemisella ja raskaalla runoudella, on aikansa erilaisilla musiikeilla. Olen yrittänyt selvittää itselleni, miksi jokin musiikki koskettaa ja jokin ei.  Vastausta ei ole löytynyt. Joitain suuntaviivoja kyllä. Niin sanotun klassisen musiikin saralla pysähdyn 1600-1700 -lukujen barokkimusiikin äärelle. En ole yksin, Yleisradiossa on sukulaissieluja, olen huomannut. Olen aikainen herääjä ja kelloradioni avaa aamun usein barokilla. Kiitos, kuka siellä niitä Nousutahteja valitseekin.

Viime aikoina olen Spotifyn kautta löytänyt monenlaista kiinnostavaa. Techno ja elektroninen musiikki on sukua pitkäaikaiselle kiintymykselleni melankoliseen poppiin. Kiinnostavin elektroninen musiikki ja techno on jo pitkään tullut Saksasta, erityisesti Berliinistä. Mainittakoon Sascha Funken Mango. Jotenkin tälle on sukua myös Acid Jazz, jonka olen myös löytänyt Spotifyn kautta. Jazz yleensäkin on uusi löytö, vielä kymmenen vuotta sitten en olisi voinut kuvitella viihtyväni jazzissa. Mutta joko minä olen muuttunut tai sitten jazz. Nyt juuri soi Fly With Me.