Monthly Archive for heinäkuu, 2013

Järkeä aloitteisiin, kiitos

Effi ry:n Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloite saavutti tarvittavat 50 000 allekirjoitusta. Aloitteen sisältö ja sen puolesta kampanjointi herättää kysymyksiä. Aloitteen useiden kohtien ja kokonaisvaikutuksen ymmärtäminen edellyttää melkoista kokemusta tekijänoikeusjuridiikasta ja tekijänoikeusjärjestelmän toiminnasta. Rohkenen epäillä, ymmärsikö jokainen allekirjoittaja, mitä allekirjoitti.

Kampanjointi alkoi Helsingin Kampissa maksetulla seinämainoksella, jossa nuori tyttö kuvataan itkemässä kaltereiden takana. Aloitteen mukaan ”Mittavilla yksittäisiin henkilöihin kohdistuvilla vahingonkorvaustuomioilla on pyritty pelotevaikutuksen aikaansaamiseen, joka muistuttaa Suomen oikeusjärjestelmälle aiemmin vierasta amerikkalaistyylistä punitive damages –mallia.”

Ei pidä paikkaansa. Suomessa ei ole koskaan, siis ei koskaan, annettu yhtäkään ehdotonta vankeustuomiota tekijänoikeusrikoksesta. Ei edes vakavissa ja törkeissä tapauksissa, joissa syylliset ylläpitivät vuosikausia ammattimaisesti piraattipalvelimia. Näissä törkeissäkin tapauksissa korvauksien ja sakkojen yhteissumma on usein jäänyt muutamiin tuhansiin euroihin.

Teoksen laittomasta lataamisesta verkosta yksittäistä ihmistä ei rangaista ollenkaan.

Luit aivan oikein.

Laiton jakaminen on rangaistavaa. Silloin hyvin harvoin kun yksityishenkilö siitä jää kiinni, tapaukset sovitaan muutaman sadan euron korvauksella, mikä on syyllisen edun mukaista. Oikeudenkäynti johtaisi mittaviin oikeudenkäyntikuluihin. Paljon kohua herättäneessä ns. Chisugate -tapauksessa sovittu korvaussumma oli 300 euroa. Ja teko siis oli teosten laiton jakaminen muille netissä, ei lataaminen itselle. Aloitteessa nämä sotketaan keskenään.

Aloitteessa on luovan työn tekijöiden jo pitkään toivoma kohtuullistamispykälä, joka koskisi esimerkiksi levytys- ja kustannussopimuksia. Hienoa. Se onkin ainoa selkeästi tekijämyönteinen kohta. Tämän merkitys aloitteen kokonaisuudessa on häviävän pieni.

Aloitteessa ehdotetaan esimerkiksi radikaalia muutosta teosten opetuskäyttöön. Käytännössä luovan työn tekijöiden nyt saamat korvaukset – suoraan ja apurahojen muodossa – teosten käytöstä oppilaitoksissa romahtaisivat. Aloite siis sosialisoisi suuren osan heidän omaisuudestaan. Kyse on miljoonien eurojen tulonmenetyksestä. Päinvastoin kuin aloitteessa väitetään, vaarassa olisivat audiovisuaalisten teosten korvausten ohella esimerkiksi Tietokirjailijat ry:n jakamat apurahat, joilla ylläpidetään keskeisellä tavalla kotimaista tietokirjallisuutta. Samoin romahtaisivat Suomen arvostelijain liiton apurahat kriitikoille.

Tiedoksenne: tekijänoikeusjärjestöt lisensoivat eli myöntävät käyttölupia opetuskäyttöä varten. Pääosin tämä tapahtuu keskitetysti, eli opetus- ja kulttuuriministeriö (toisinaan kunnat) ostavat lisenssit eikä yksittäisten opettajien tarvitse huolehtia niistä mitään. Ja kuten yleensä tekijänoikeusasioissa, ongelmat ja muutostoiveet voidaan ratkaista neuvottelemalla. Jos halutaan nykyistä enemmän teoksia opetuskäyttöön, siitä voi neuvotella lisensoivien järjestöjen kanssa. Tekijänoikeusjärjestöjen päätehtävä on juuri lisensoiminen, teosten käyttölupien myyminen käyttäjille ja korvausten tilittäminen tekijöille, as simple as that.

’Follow the money’ on hyvä ohje tekijänoikeuskeskusteluissakin. Kuka hyötyy tästä aloitteesta? Kiinnostavaa kyllä, suurin yksittäinen hyötyjä on aloitetta laatimassa olleen Ville Oksasen firman Turre Legalin asiakas, yritys nimeltä TV-kaista. Parhaillaan on käynnissä rikosoikeudenkäynti, jossa Oksasen Turre Legal puolustaa TV-kaistaa, joka on ylläpitänyt pitkään laitonta TV-ohjelmien tallennuspalvelua, tahkonnut rahaa toisten tekemillä ohjelmilla ilman, että tekijät ja ohjelmia tuottavat yhtiöt ovat saaneet mitään. Aloite muuttaisi TV-kaistan toiminnan laittomasta lailliseksi ja olisi samalla miljoonien tulonsiirto ohjelmien tekijöiltä nettiyhtiöille.

Mitään uutta tässä ei ole. Tekijänoikeusvastaisen lietsonnan taustalta löytyy kovin usein elektroniikan laitevalmistajien, Googlen tai muiden netissä toimivien yritysten intressit. Tekijänoikeuksien suojan heikentäminen on niiden taloudellisen edun mukaista. Ne tarvitsevat tekijöiden teoksia liiketoimintaansa, mutta haluaisivat ne käyttöönsä mahdollisemman halvalla tai ilmaiseksi. Tekijät sen sijaan tekevät hyvin mielellään yhteistyötä IT-firmojen ja kaikkien kanssa, kunhan vain heidän teostensa käytön ehdoista sovitaan; tämä pätee myös opetuskäyttöön.

Sivumennen sanoen minulla ei ole mitään sitä vastaan, että teknologiayritykset kertovat näkemyksensä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Se olisi kuitenkin syytä tehdä puhumalla asioista niiden oikeilla nimillä, eli rahasta rahana, eikä kätkeä edunvalvontaa ’käyttäjien ja kuluttajien oikeuksien’ puolustamiseksi.

Olen Petteri Järvisen kanssa eri mieltä useista asioista. Mutta jopa tämä tekijänoikeusvastainen teknologiateollisuuden äänitorvi vastusti aloitetta. Järvinen huomasi asian ytimen, sen että puuhamiesten väitteistä huolimatta aloite käytännössä laillistaisi nettipiratismin: ”Vaikka johdannossa väitetään toista, käytännössä esitys tekisi p2p-piraattiverkkojen käytöstä sallittua. Laillisen lähteen vaatimuksen poistaminen antaisi kopioida netistä mitä tahansa, myös laittomasti sinne laitettuja elokuvia ja musiikkia.” Saman totesi muusikko Jaakko Kuusisto. Ehdotus johtaisi tilanteeseen, jossa käytännön mahdollisuudet puuttua nettipiratismiin poistuisivat. Sama vaikutus kuin jos ylinopeus ja rattijuopumus olisivat yhä kiellettyjä, mutta ylinopeuksia ei enää saisi valvoa eikä ketään puhalluttaa.

Jotain hersyvää on siinä, että aloitteen taustalla on organisaatio nimeltä ’Avoin ministeriö’. Kuten Järvinenkin kirjoituksessaan huomautti, keskeisiä asioita aloitteesta ei avoimesti kerrottu, ne päinvastoin piilotettiin hämäävien kiertoilmaisujen taakse. Muistaakseni myös taustalla häärineen Ville Oksasen Effi rummuttaa kovaan ääneen avoimuuden puolesta.

Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloitetta markkinointiin levittämällä harhaanjohtavaa tietoa. Summa summarum:

1. Aloitteessa väitettiin, ettei se ole piraattialoite, vaikka se käytännössä laillistaisi nettipiratismin.

2. Aloite ja kampanjointi antoivat virheellisen kuvan tekijänoikeusrikosten rangaistuksista ja vahingonkorvauksista.

3. Aloitteen mukaan se ”pyrkii parantamaan artistien ja muiden sisällöntuottajien asemaa”, vaikka se kokonaisuutena heikentää luovan työn tekijöiden asemaa ja tuloja merkittävästi.

4. Aloitteessa väitetään, että se puolustaa ’kansalaisten ja käyttäjien’ oikeuksia. Suurin yksittäinen hyötyjä on aloitetta laatimassa olleen Ville Oksasen lakiasiaintoimiston Turre Legalin asiakas, liikeyritys.

Klassikoista ja nautinnoista

Mitä voi sanoa klassikoksi nostetusta kirjailijasta ja hänen teoksistaan? Otetaan vaikka Franz Kafka. Kafkasta ja hänen kirjoistaan on kirjoitettu tuhansittain tutkimuksia, arvosteluja ja esseitä. Kaikki mahdollinen on sanottu moneen kertaan. On ilmestynyt jopa sarjakuvamuotoinen johdantoteos Kafkaan.

Ehkä klassikoista kannattaa kirjoittaa vain, jos niihin on henkilökohtainen tunneside. Kafkan teokset ovat yksi syy siihen, että lähdin lukemaan oikeustiedettä. Näytti mahdolliselta yhdistää porvarillinen ammatti ja kirjallisuus.

Ensimmäisen kerran luin Kafkan kirjoja koulupoikana. En ymmärtänyt mitään. Yleensäkin klassikoita luetaan liian nuorena, silloin kun ihmisellä ei ole tarpeeksi elämän- ja lukemiskokemusta, jotta klassikoiden klassikkouden käsittäisi. Tämä on jonkin verran surullista. Monet muutkin kuuluisat ja ylistetyt kirjat olen kahlannut läpi aivan liian nuorena.

Tätä ongelmaa korjatakseni kirjoitan nykyään kritiikkejä, kuten äsken uudesta Kafkan aforismien valikoimasta Tuberkuloosifragmentit. Kirjoitan kirja-arvioita hyvin harvakseltaan ja vain lukeakseni jonkin teoksen kunnolla. Kun lupautuu kirjoittamaan kirjasta, se tulee luettua ajatuksella. Lukeminen, kuten muutkin ihmisen nautinnot, on parhaimmillaan, kun se tehdään hitaasti. Jokainen lause kannattaa lukea pariin kertaan, toisto on nautinnoissa keskeistä. Loppuhuipennus sen sijaan on aina sivuasia, ellei peräti pettymys. Matka sinne on pääasia.

En vieläkään ymmärrä, mistä Kafkan kirjoissa tarkalleen ottaen on kysymys. Siksi juuri ne vetävät minua puoleensa magneettimaisesti. Kirjallisuudentutkimuksen teoretisointien sijaan tai lisäksi minua viehättää nykyään myös kirjailijoiden elämänvaiheiden suhde teoksiin. Tämäkin tulokulma Kafkan suhteen on tietysti jo puhkipohdittu. Sander L. Gilman esimerkiksi palauttaa Kafkan kuuluisimman teoksen Oikeusjutun kirjailijan elämän sattumuksiin. Felice Bauer antoi kihlatulleen Franz Kafkalle hirmuisen läksytyksen epäiltyään tämän flirttailleen toisen naisen kanssa. Franz koki syytökset käsittämättöminä ja epäili, että häntä oli paneteltu selän takana ja levitetty valheellisia juoruja. Juuri tällaisesta tilanteesta alkaa Oikeusjuttu.

Näinhän ei nykyisen kirjallisuustieteen mukaan kirjoja saisi lukea. Pitäisi keskittyä tekstiin ja vain  tekstiin. Onneksi omassa blogissa voi lukea niin kuin haluaa.