Monthly Archive for marraskuu, 2014

Geneve

Suurlähettiläs Päivi Kairamo ja Jude Dibia

Suomessa kohistaan parhaillaan tasa-arvoisesta avioliittolaista. Minä sen sijaan saavuin Geneveen, mutta osittain samoissa asioissa.

PEN International ja ja Suomen pysyvä edustusto Genevessä järjestivät eilen tilaisuuden Out/Spoken: Africa Writing Queer Identity in a Time of Homophobia. Minun tehtävänäni oli yleisen kirjallisuus- ja ihmisoikeuslobbauksen lisäksi haastatella nigerialaista kirjailijaa Jude Dibiaa, joka joutui vainon takia pakenemaan kotimaastaan.

Tilaisuutta varten luin Dibian esikoisromaanin Walking with Shadows (2005). Kirjan päähenkilö on kaappiin palannut homomies Adrian, jonka elämä romahtaa kun hänen salaisuutensa paljastuu. Teoksesta kirjoittautuu esiin tarkkanäköinen kuvaus nigerialaisen ylemmän keskiluokan elämästä yleensä. Porvariston hillitty ahdistus näkyy olevan ehtymätön lähde romaanikirjallisuudelle maailman jokaisessa kolkassa.

Ai miksikö olemme juuri Genevessä? Siksi, että se on yksi maailman ihmisoikeuspääkaupungeista, missä kokoontuu mm. YK:n ihmisoikeusneuvosto. Sen myötä yleisö koostui eri maiden diplomaateista, ihmisoikeusjärjestöjen työntekijöistä ja journalisteista. Hyviä keskusteluja, viisaita ihmisiä.

Huomenna vedän henkeä käyn ehkä Jean-Jacques Rousseau -museossa, vaikka en erityisemmin kaikkia hänen filosofia ajatuksiaan kannatakaan. Aatehistoriallista merkitystä geneveläisfilosofilla toki on.

Kiitokset vielä suurlähettiläs Päivi Kairamolle, jonka virka-asunnossa tilaisuus järjestettiin.

Kirjailijaliitolle uusi puheenjohtaja ja 25 g §

Suvi Oinonen, Virpi Hämeen-Anttila, Jyrki Vainonen

Suomen Kirjailijaliitto valitsi lauantaina kokouksessaan uudeksi puheenjohtajakseen Jyrki Vainosen. Jyrkin tuntien olen vakuuttunut, että liitto on hyvissä käsissä. Toisin kuin joskus takavuosina, tänä vuonna ei nähty dramatiikkaa, vaan valinta oli yksimielinen. Jyrkille voimia ja jaksamista.

Kokouksen asialistan viimeinen kohta oli nimeltään ”Päätetään Kopiosto-valvontavaltakirjan soveltamisalan laajentamisesta tekijänoikeuslain 13 a §:n ja 25 g §:n 2 momentin mukaisiksi”.

Muutamankin kirjailijan silmiin ilmestyi kalvo, kun he kuulivat asiakohdan nimen, jokunen hämmentynyt tyrskähdys kuului. Eikä ihme, tekijänoikeusjuridiikka on vaikeaa. Onneksi toiminnanjohtaja Suvi Oinonen selvensi asiaa ja kertoi mistä on kyse.

Kaikista kokouksen asiakohdista tämä oli merkittävin.

Samalla se oli minulle henkilökohtaisesti tärkeä.

Olin nimittäin opetus- ja kulttuuriministeriön tekijänoikeustoimikunnan jäsenenä kirjoittamassa tätä nimenomaista, uutta tekijänoikeuslain 25 g §:ää. Eduskunta hyväksyi sen muutama viikko sitten.

Yksinkertaistetusti kyse on siitä, että vanhojen lehtien digitoiminen on ollut vaikeaa. Vanhojen lehtijuttujen tuhansien tekijöiden tai heidän perikuntiensa jäljittäminen ja lupien hankkiminen heiltä arkistojen digitoimiseksi ei ole ollut käytännössä mahdollista.

Nyt on. Kiitos siitä kuuluu pohjoismaiselle juridiselle keksinnölle nimeltään sopimuslisenssi. Tekijänoikeusjärjestöt saavat lain määräämissä tilanteissa myöntää ns. massakäytön käyttölupia eli lisenssejä ja tilittää niistä saadut korvaukset tekijöille. Yksi tällainen teosten massakäytön muoto on opetuskäyttö ja nyt avattiin uusi alue, vanhojen lehtiarkistojen digitointi. Kunhan kustantajat saavat sopimukset aikaan tekijöiden järjestöjen kanssa, pian luettavissa on valtavat määrät sanoma- ja aikakauslehtien vanhoja numeroita.

Hotelli eläville

Pitkästä aikaa ryhdyin kotimaiselle proosalle. Etulehdelle kirjoittamani merkinnän mukaan olen ostanut Olli Jalosen romaanin Hotelli eläville kalliolaisesta antikvariaatista toukokuussa 2008, hintaan 1 euro. En tiedä miksi tartuin siihen nyt. Myönnettäköön, tämä on ensimmäinen jaloseni. Maailmassa on niin paljon kirjoja, niin paljon.

Koen outoa velvollisuutta perustella miksi kirjoitan romaanista, joka on ilmestynyt kolmekymmentä vuotta sitten. Kirjavuoden hulinakierto, vaikka yritän suojautua siltä, tykyttää taustalla. Riittäisikö perusteluksi se, että Olli Jalonen täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Tai se, että häneltä on tänä syksynä ilmestynyt uusi romaani Miehiä ja ihmisiä? Vai riittäisikö se, että teos on kelpoa romaanikirjallisuutta?

Kestävä kirjallisuus kysyy ihmisenä olemisen ehtoja, eikä vanhene. Hotelli eläville ilmestyi vuonna 1983 ja kertoo oletettavasti samasta ajasta. Suomi on harmaa ja harvapiirteinen. Neuvostoliiton kainalossa kärvistellään. Maalta muuttaneet ihmiset ovat hukassa kaupunkien asfalttikanjoneissa.

Teoksen keskeinen ympäristö on yliopistomaailma ja päähenkilö Kalervo on väsähtänyt yhteiskuntatieteilijä. Eronnut, tietysti, viinaa kuluu, ja elämä on repaleista. Alkoholi ja seksi ovat surullisia asioita, jos tätä kirjaa on uskominen. Tuskaisia miespäähenkilöitä suomalaisessa proosassa toki riittää. Sillä voi olla jotain tekemistä sen kanssa, minkälaisia monet suomalaismiehet ovat.

Yliopistomaailman kuvaus on herkullista. Siellä ei ole mikään muuttunut kolmessakymmenessä vuodessa, jos siis Hotelli eläville antaa kohdallisen kuvan yliopistotutkijoiden elämästä. Jotain murheellistahan siinä maailmassa on, ja tämän sanon joskus kauan sitten yliopistossa työskennelleenä. Yliopistoelämä – lukeminen, opettaminen ja kirjoittaminen – voisi olla erinomainen puite hyvälle ihmiselämälle, mutta se mahdollisuus ei toteudu. Tutkijat kyräilevät toisiaan, kateus syö kaiken. Onnetonta on.

Toista juonilinjaa kuljettaa Helsinkiin muuttanut Kalervon sisko Kukka-Maaria, joka ajautuu prostituutioon. Surkea on sekin elämä.

Tästä kirjasta ei lohdun hetkiä löydy, ja siinä on sen vahvuus. Oma kerrostumansa, jonka ehkä itse olisin jättänyt pois, on kursiivilla painettu metataso, jossa kertojaratkaisu kirjoitetaan esiin etäisen sukulaismiehen puheena.

Romaanit koskettavat lukijoita, jos johonkin henkilöhahmoon voi edes jollain lailla samaistua. Niin luetaan kaikkia tekstejä. Tekstin ymmärtäminen on omimista, omaksi tekemistä ja omaan itseen soveltamista. Voi olla, ettei tämä romaani olisi koskettanut minua lukijana, jos en olisi pystynyt nyökyttelemään ja muistelemaan lukiessani: ”Näin. Juuri tätä on yliopisto.”

Ai niin, lisähuomioita muistelemisesta, täällä.