Monthly Archive for joulukuu, 2014

Eräitä harmillisia tarinoita


Mahdollisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuuspalkinto vuoden 2013 parhaalle proosateokselle myönnettiin Mika Rätön kirjalle Mysterius viisikulma-avain (Teos 2013). FT Teemu Ikonen kirjoitti kirjasta tarkkakatseisen esseen, joka oli myös palkintokalu, joten en puutu siihen enempää. Salaliittoteorioiden sammuttamiseksi alkuunsa todettakoon, että olen Mahdollisen Kirjallisuuden Seuran jäsen ja olin mukana palkintoäänestyksessä.

Ehdokkaiden joukossa oli monta kiinnostavaa teosta. Yksi niistä oli Elmeri Vehkalan Eräitä harmillisia tarinoita (Nastamuumio 2013).

Yksi syy kirjoittaa kirjoista on etsiä niistä vaikutteita. Hauskimpia ovat tietysti vaikutteet, joista kirjailijat eivät itsekään ole tietoisia.

Vehkalan teoksen nimestä luulen löytäväni vihjeen. Daniil Harmsin vinksahtanut lyhytproosa on samaa sukua kuin Vehkalan teos. Myös Franz Kafkan miniatyyrinovellit ja aforistiset tekstinpätkät tulivat lukiessa mieleen.

Omilla jaloillaan Eräitä harmillisia tarinoita silti seisoo. Kafkaan ja Harmsiin verrattuna Vehkalan lyhytproosa on ärjympää ja karumpaa. ”Lopuksi kerron että Helsingin Maunulassa eräs avohoitopotilas seisoo S-marketin poistoilmaritilän edessä ja nauttii suunnattomasti olostaan. Niin että mitä SINÄ siellä kitiset?” (s. 104)

Jokainen tarina, jos näitä tekstejä voi tarinoiksi kutsua, päättyy kapiteelilla kirjoitettuun sanaan LOPPU.

Pistää miettimään.

”Ainoastaan se länsimaisen yhtenäiskulttuurin osa-alue joka suosii jalkaväkimiinoja, saattaa pelastaa Kiinan suomettumisen pururadalta.” (s.77)

Ai niin. Vehkala tunnetaan myös divarimaailman kapitalistina, joka kolmella antikvariaatillaan hallitsee Helsingin markkinoita. Tähän lempeä hymiö.

He eivät tiedä mitä tekevät

Tämä on jo melkein liian hauskaa. Tai olisi, jos kyseessä ei olisi vakava asia.

Kansanedustaja Ville Niinistö twiittasi äsken Finlandia-palkinnon voittajasta, Jussi Valtosen romaanista He eivät tiedä mitä tekevät: Vihreiden puheenjohtaja hehkutti: ”Tämä. Aikalaisromaani #jussivaltonen #finlandia” ja kuva vielä mukaan.

Vain muutama viikko aikaisemmin Ville Niinistö äänesti usean muun vihreän kanssa eduskunnassa lakialoitteen puolesta, joka olisi lakkauttanut kaikki Finlandia-palkinnot.

Surullisenkuuluisan ”Järkeä tekijänoikeuslakiin” -kansalaisaloitteen viimeisessä vaiheessa eduskunnan suuressa salissa olivat vastakkain sivistysvaliokunnan mietintö, jossa ehdotettiin piraattiaktivistien masinoiman kansalaisaloitteen hylkäämistä sekä kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäen vastaehdotus. Lepomäki oli poiminut omaan lakialoitteeseensa muutaman kansalaisaloitteen kohdan. Taiteilijoiden, luovien alojen duunareiden ja yrittäjien kannalta mukana olivat kaikkein pahimmat kohdat eli opetuskäytön tekijänoikeuskorvauksien de facto lakkauttaminen ja nykyään laittomien tv-verkkotallennuttamispalveluiden muuttaminen laillisiksi. Seurauksena olisi ollut miljoonien tulonmenetykset taiteilijoille ja kaikille luovien alojen tekijöille, hyötyjinä heidän teoksiaan palveluissaan pyörittävät nettifirmat.

Ennen edustaja Lepomäen lakialoitetta en ollut tajunnut, että toisten omaisuuden sosialisointi on joidenkin kokoomuslaisten mielestä ihan ok. Sillä sitä opetuskäytön muuttaminen tekijänoikeuskorvauksista vapaaksi oikeasti tarkoittaa. Ehdotettakoon seuraavaksi sitä, että Verkkokauppa.comin pitää lahjoittaa ilmaiset tietokoneet ja tabletit jokaiselle koululaiselle ja opiskelijalle kerran vuodessa. Miksei saman tien velvoiteta rakennusliikkeitä rakentamaan koulurakennukset ilmaiseksi ja huonekaluvalmistajia antamaan kouluihin ilmaiset pulpetit.

Opetuskäytön tekijänoikeuskorvauksilla rahoitetaan monen muun asian lisäksi kaikki kirjallisuuden Finlandia-palkinnot.

Ville Niinistö ja 26 muuta kansanedustajaa (esimerkiksi Osmo Soininvaara ja Oras Tynkkynen) äänesti sivistysvaliokunnan mietintöä vastaan ja Lepomäen aloitteen puolesta. Vihreistä mukana oli melkein puolet eduskuntaryhmästä! Vasemmistoliitosta Anna Kontula, perussuomalaisista kaikkein populistisimmat poliitikot kuten Suomen Sisun puheenjohtaja Olli Immonen.

Vain muutamaa päivää aikaisemmin sivistysvaliokunnan tuore jäsen Ville Niinistö oli ollut hyväksymässä juuri sitä nimenomaista sivistysvaliokunnan mietintöä, jota vastaan hän äänesti salissa.

Jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä tällaisen poliitikon uskottavuudesta, riippumatta siitä, mitä mieltä on käsitellystä asiasta.

Vihreissähän piraattiaktivisteja riittää. Eduskuntapaikkaa kärkkyvä vihreä kaupunginvaltuutettu Jukka Relander kuului Järkeä tekijänoikeuslakiin –aloitteen tukijoihin, kuten myös Ville Niinistön taannoinen erityisavustaja Erkki Perälä, Otso Kivekäs ja moni, moni muu.

Huutonauruosastolle saavumme, kun muistamme, että Jukka Relander hyväksyttiin viime maaliskuussa Suomen tietokirjailijat ry:n jäseneksi. Relander ilmoitti silloin, että hän ’toivoo Tietokirjailijoilta erityisesti apurahoja’. Jukalle tiedoksi, että kuten Finlandia-palkinnot, myös Tietokirjailijoiden apurahat rahoitetaan opetuskäytön tekijänoikeuskorvauksilla, jotka Järkeä tekijänoikeuslakiin –aloite ja Elina Lepomäen lakialoite olisivat lakkauttaneet. Opetuskäytön tekijänoikeuskorvauksien lakkauttaminen lakkauttaisi käytännössä kotimaisen tietokirjallisuuden julkaisemisen kokonaan.

Haluan uskoa, että Jussi Valtosen romaanin nimi He eivät tiedä mitä he tekevät selittää suuren osan nykyään yleisestä tekijänoikeusvastaisesta kohkaamisesta. Tekijänoikeusjuridiikka ei ole helppoa, se vaatii perehtymistä sekä teoriassa että käytännössä. Ei vähiten sen takia moni hassahti allekirjoittamaan  piraattipoikien kansalaisaloitteen. Siihen myös kerättiin nimiä suoraan valehtelemalla – valehtelemalla sekä voimassa olevan tekijänoikeuslain että ehdotettujen muutosten sisällöstä.

Mutta poliitikoilta pitää edellyttää enemmän, asioihin perehtymistä ennen kuin niitä kannatetaan tai vastustetaan.