Monthly Archive for tammikuu, 2015

Pariisi

Tämä on myöhästynyt kirjoitus, viivästyksen syynä ärhäkkä flunssa, joka kaatoi minut vuoteeseen.

Olin viime viikolla Pariisissa yhdessä PEN Internationalin presidentin John Ralston Saulin ja Executive Director Carles Tornerin kanssa. Osallistuimme UNESCOn tilaisuuteen Journalism after Charlie, joka täytti UNESCOn rakennuksen ääriään myöten huolestuneista ihmistä. Sitä ennen vierailimme Charlie Hebdon toimituksen luona. Näky oli melkoinen; tuhannet ihmiset olivat tuoneet kynttilöitä, kukkia ja muistokirjoituksia. Vielä viikko tapahtumien jälkeen paikalta lähetettiin suoraa tv-lähetystä ympäri maailmaa.

Carles Torner, John Ralston Saul, Jarkko Tontti

Mukanamme oli myös Ranskan PENin Emmanuel Pierrat, sukulaissielu minulle monessa mielessä. Hän on tuottelias kirjailija ja myös sananvapaus- ja tekijänoikeusjuridiikkaan erikoistunut lakimies. Viime viikot Emmanuel on ollut melkoisessa pyörityksessä ja kommentoinut tapahtumia mediassa. Yksi Charlie Hebdon jälkiseurauksista on ollut provokatiivisen ranskalaiskoomikon Dieudonné M’bala M’balan joutuminen syytteeseen terrorismin glorifioimisesta. Pierrat kommentoi tapausta BBC:lle.

Pierrat’lle tapahtumat olivat myös henkilökohtainen isku, hän oli monien Charlien Hebdon toimittajien lakimies ja henkilökohtainen ystävä. Pierrat toimi myös Michel Houellebecqin asianajajana häntä vastaan taannoin nostetuissa vihapuheoikeusjutuissa.

Ennen Pariisia vierailimme Berliinissä, missä tapasimme Saksan PENin ihmisiä. Lopuksi ehdimme vielä Haagiin, Winternachten-kirjallisuusfestivaaleille, missä John Ralston Saul ja Karl Ove Knausgård olivat pääpuhujina. Tätä ei Suomessa näe, iso salillinen ihmisiä oli maksanut korkean sisäänpääsymaksun päästäkseen kuulemaan kirjailijoita.

Reserviupseerit

Pengoin arkistojani ja tein kiinnostavan löydön. Kirjoitin kesällä isoisoenostani Kalevi Alajoesta, joka täytti äskettäin 100 vuotta. Myös Helsingin Sanomat huomioi Kalevin näyttävästi.

Kalevilla oli veli, Reino Alajoki, sotaveteraani hänkin, tosin korkeammalla sotilashierarkiassa.

Ullakon uumenista löysin Reino Alajoen Reserviupseerikoulun kurssin 27 kurssijulkaisun vuodelta 1934. Teos lienee harvinaisuus, se puuttuu jopa Reserviupseerikoulun oppilaskunnan arkistoista. Kurssin 27 kohdalla lukee Kirja Puuttuu eikä tietoja ole Wikipediassakaan.

Reinon kirjan vieressä oli oma Reserviupseerikoulun kurssikirjani vuodelta 1991, kurssin numero oli 195 (Kaamos). Vein muistaakseni kirjat ullakolle samaan aikaan, kun palautin sotilaspassini ja ilmoitin, etten ole enää sotilaallisen maanpuolustuksen käytettävissä. Kansanarmeijan sijaan kannatan nykyään ammattiarmeijaa ja sotilaallista liittoutumista.

Reinon kirjan välissä oli koneella kirjoitettu luettelo ”27 – RUK:n kuolleet 6.11.1954 mennessä”. Ehkä kurssi oli kokoontunut kahdenkymmenen vuoden jälkeen muistelemaan. Myös kirjaan oli merkitty ristejä usean ihmisen nimen ja kuvan kohdalle. Moni heistä kuoli sodassa, arvaan.

Aatehistoriallista merkitystä lienee sillä, että kurssin 27 oppilaskunnan puheenjohtaja oli Päivö Oksala, myöhemmin professori, tunnettu latinisti, historioitsija ja kulttuurivaikuttaja. Oksala toimi myös latinan ja suomen kielen lehtorina omassa koulussani Tampereen klassillisessa lyseossa vuosina 1938–1946.

Oksala on kirjoittanut monta tekstiä kurssijulkaisuun. Tervehdyspuheessaan kurssijuhlassa hän lausahtaa näin: ”Saammehan viettää tänä iltana juhlaamme kesän tiukkuessa vehmasta täyteläisyyttään, salaperäisen lempeän kuun jumalattaren Lunan suojeluksessa. Tälle naiselliselle jumaluudelle, jota myöskin Dianaksi kutsutaan, pyhittäkäämme juhlamme, jota vietämme Hesperiksen, lempeän iltatähden alla, poissa Marsin tuikeasta katseesta.

Koulun johtaja everstiluutnantti Kustaa Tapola puolestaan tervehti oppilaita: ”Tulevat sotaupseerit!” Siis vuonna 1934.

Paljon on muuttunut vuodesta 1934 vuoteen 1991. Runouden harrastus ainakin on vähentynyt varusmiesten keskuudessa, kurssin 27 oppilaista useampikin julkaisi kirjassa runojaan ja kurssijuhlassa esitetty näytelmä ”Kleopatran tulo” on myös painettu teokseen. 1930-luvulla upseerioppilailla oli myös oma klassisen musiikin orkesteri ja kuoro.

Vuonna 1991 retoriikka on rauhallisempaa. Runoja ei ole. Teokseen on sen sijaan painettu mukaelma Pekka Ruuskan vuoden 1991 hittibiisistä Rafaelin enkeli muodossa Kaamoksen enkeli. Koulun johtaja toteaa maltillisesti: ”Suhtautukaa esimiesasemaanne vastuuntuntoisesti ja alaisianne arvostaen.” Silloista pääministeriä Harri Holkeria haastatellaan ja Holkeri ottaa kantaa pakolaiskeskusteluun: ”Viime aikojen keskustelu on ollut lähinnä etninen: suomalaiset eivät ole tottuneet afrikkalaisten ihonväriin.  Suomalaisten pelkoa kansallisen identiteetin menettämistä pääministeri pitää turhana.

Vuonna 1934 koulun adjutantti ja urheilu-upseeri Hirvonen kirjoitti: ”Pakollisen voimistelun ohella ovat 27. kurssin oppilaat osallistuneet verrattain runsaslukuisina vapaaehtoiseen voimisteluun kevät-talvella.

Myös kevättalvella 1991 oli tarjolla vapaaehtoista voimistelua. Silloin ei vielä ollut käytössä sanaa ryhmäliikunta, sitä kutsuttiin aerobiciksi. Muistaakseni se oli hauskaa jo silloin.