Monthly Archive for huhtikuu, 2015

Because everyone needs a roomy place

…eli runo ’Sillä jokainen tarvitsee avaran tilan’ The Missing Slate -lehden viikon runona. Alunperin ilmestynyt kokoelmassa Jacasser. Otava, Helsinki 2009. Käännös Lola Rogers.

Vuosituhannen vaihteen Zeitgeist

Mitä yhteistä on Jarkko Tontin 19-vuotiaana interreilaajana Berliinissä kokemalla tylyllä herätyksellä, Krimin valtauksella, natsikortilla, Ernesto ’Che’ Guevaralla, piraateilla, maahanmuuttokriitikoilla, Frendeillä, Battlestar Galacticalla ja Thomas Pikettyllä?

Se selviää lukemalla  Kanava-lehdessä ilmestynyt essee Vuosituhannen vaihteen Zeitgeist.

Grass, Bryssel

Juuri kun olen pakkaamassa matkalaukkuani saapuu uutinen Günter Grassin kuolemasta. Huomenna Brysselissä PEN Internationalin delegaatio luovuttaa yli tuhannen eurooppalaisen kirjailijan allekirjoittaman vetoomuksen Euroopan parlamentin presidentille Martin Schulzille. Aiheena on pakolaisten sietämätön asema Euroopassa ja sen rajoilla, kirjailijat vaativat tekoja heidän auttamisekseen.

Günter Grass oli yksi nimekkäimmistä vetoomuksen allekirjoittajista. Se jäi hänen viimeiseksi yhteiskunnalliseksi kannanotokseen.

Schulzin tapaamisen jälkeen keskiviikkona Euroopan parlementissa järjestetään seminaari Freedom of Expression in time of Crisis. Ohjelmassa muun muassa Charlie Hebdon jälkipuintia.

Lisäys 16.4.2015. Guardianin kirjoitus aiheesta, täällä.

President of the European Parliament Martin Schulz and PEN International Delegation

McEwan ja Remes

Kirjoitin pitkästä aikaa kirja-arvostelun. Ian McEwanin uusin romaani The Children Act ilmestyi alkukielellä viime vuonna ja Juhani Lindholmin suomennoksena nimellä Lapsen oikeus muutama viikko sitten. Arvostelu on luettavissa täällä.

Kirja-arvostelun tekeminen on minulle vähän kuin venyttelyä urheilun jälkeen, siis omaan kirjoittamiseen verrattuna. Kirja-arvostelun kirjoittamisesta on se iso ilo, että silloin todella joutuu ajattelemaan loppuun saakka lukemansa. Se palkitsee.

Nyt olen kuullut, että jotkut suomentajat ovat loukkaantuneet kirjoituksen yhdestä lauseesta: ”Paljonhan parhaassakin suomennoksessa menetetään.” Eräs arvostettu suomentaja lähestyi minua viestillä ja kysyi: ”Eikö kirjoja pitäisi suomentaa?”

Aavistuksen hämmentävää. Halusin vain muistuttaa siitä itsestään selvästä asiasta, että kääntäessä ei voi millään saada koko teoksen kulttuurista merkityskasaumaa sellaisenaan siirtymään kielestä toiseen. En pidä tätä suomentajien työn väheksymisenä. Voidaan prosessissa voittaakin; on olemassa kirjoja, jotka ovat käännöksinä onnistuneempia kuin lähtöteos.

Sitten päädyin radioon puhumaan kirjasta, jonka suhteen olin huterammalla pohjalla kuin McEwanin kanssa. Nimittäin Ilkka Remeksen uusimmasta romaanista Horna. En ole trillerien ja dekkarien asiantuntija. Ehkä juuri siksi sellaisen lukeminen laajensi jollakin kiinnostavalla lailla tajuntaa. Että näinkin voi. Remeksen kirjan innoittamina puhuimme Juha Roihan kanssa pitkään Venäjästä. Kuunneltavissa täällä.