Monthly Archive for lokakuu, 2015

Québec-Toronto-Lontoo-Helsinki

Äskettäin päättynyt PEN Internationalin 81. kongressi sujui tuttuun tapaan: lukematon määrä kohtaamisia uusien ja vanhojen tuttavien ja ystävien kanssa, kiihkeitä väittelyitä maailman vääryyksistä, uuvuttavaa kokousbyrokraattista säätöä, kuumottavia vaaleja ja tietysti päättymättömiä keskusteluja kirjallisuudesta.

Zeinab Koumanthio Diallo, PEN Guinea, Carles Torner, PEN International Executive Director

Tämän vuoden kongressissa PEN Internationalille valittiin uusi presidentti. John Ralston Saulin kaksi kautta olivat tulleet täyteen. Mexicon PENin entinen puheenjohtaja Jennifer Clement voitti äänestyksen selvin numeroin. Kohta satavuotias järjestö sai historiansa ensimmäisen naispresidentin.

Suomen PENin delegaatioon kuuluivat puheenjohtaja Sirpa Kähkönen, varapuheenjohtaja Marianne Bargum ja toiminnanjohtaja Josi Sillanpää. PEN-veteraani Elisabeth Nordgren oli myös mukana. Hänet valittiin PEN Internationalin Womens Committeen puheenjohtajaksi. Näin!

Johnille järjestettiin hauska läksiäisseremonia. Kuvassa huutomerkkiä pitelee Margaret Atwood, entinen Kanadan PENin puheenjohtaja.

Omiin kokousvelvollisuuksiini kului paljon taustasäätämistä ja esimerkiksi järjestön talousraportin esitteleminen yleiskokoukselle eli General Assemblylle. Tiedättehän sen piinallisen hetken jokaisen järjestön vuosikokouksessa, kun jäsenistöltä pyydetään hyväksyntää tilinpäätökselle; ja sen helpotuksen humahduksen hallituksen jäsenten rinnassa, kun se myönnetään.

Lopuksi järjestettiin pressitilaisuus:

Kongressin jälkeen PEN Internationalin hallitus matkasi kokoustamaan Québec Cityn ulkopuolelle Wendaken kylään Kanadan alkuperäiskansojen ylläpitämään hotelliin, joka on myös museo. Jennifer Clementille kokous oli ensimmäinen, samoin hallitukseen valitulle Saksan PENin Regula Venskelle. Meille oli järjestetty myös kulttuuriohjelmaa, joka esitettiin alkuperäisen mallin mukaan rakennetussa Long Housessa, jollaisessa aikoinaan eli satoja ihmisiä.

Lopuksi suuntasimme Jenniferin ja muutaman muun PENiläisen kanssa Torontoon John Ralston Saulin ja hänen puolisonsa Adrienne Clarksonin vieraiksi. Adrienne toimi aikanaan Kanadan valtionpäämiehenä – paikallisin termein Governor General of Canada – joten Kanadassa kaikki tuntevat heidät. Sopivasti pääsimme heidän kanssaan maanantai-iltana seuraamaan Kanadan parlamenttivaaleja, joissa konservatiivipääministeri Stephen Harper rökitetiin ja valtaan nousi liberaalien Justin Trudeau. Kilistimme.

Jennifer Clement

Adriennen ja Johnin kotitalo oli lumoava, sokkeloinen ja täynnä kirjoja ja taidetta. Nukuin huoneessa, jossa oli nuorukaisena asunut eräskin Lester B. Pearson, Kanadan entinen pääministeri, joka sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1957.

Lähtiessä sain Adriennelta hänen kirjoittamansa Norman Bethunen elämäkerran ja Johnilta ensimmäisen koskaan kirjoitetun kanadalaisen romaanin, Philippe A. de Gaspén Les Anciennes Canadiennes (1863).

Jotenkin haikeaa.

Ai niin. Edellisen blogauksen kirjoista otin lopulta mukaan Alice Munron Nuoruudenystävän (suom. Kristiina Rikman). Puolivälissä ollaan. Lennolla Helsinkiin ehdin toivottavasti loppuun asti.

Martel, Munro ja Atwood

Martel, Munro ja Atwood

Matkalle lähtiessä yksi tärkeä seikka on mukaan otettavan luettavan valinta. Lähes aina tulee pakattua aivan liikaa. Olen moneen kertaan ulkoiluttanut kaukomailla kasapäin kirjoja, joita en ole ehtinyt lukea.

Tästä viisastuneena otan nyt mukaan vain yhden kirjan. Mutta minkä?

Ensi lauantaina suuntaan Kanadaan. PEN Internationalin 81. kongressi järjestetään tänä vuonna Québec Cityssä. Kongressi alkaa maanantaina, mutta PEN Internationalin hallituksen johtoryhmän jäsenenä matkustan sinne jo aikaisemmin säätämään yhtä ja tuhatta asiaa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että iso osa ajasta kuluu asiapapereita kokouksissa hypistellessä. Sen vastapainoksi tuumiskelen nyt, mitä kanadalaista kirjallisuutta pakkaisin mukaan asiakirjaröykkiöiden vastapainoksi.

Hyllystäni löytyy Margaret Atwoodin runokokoelma Myös sinun nimesi (Suom. Tero Valkonen, WSOY 2001). Olen lukenut sen kauan sitten, mutta nyt voisin lukea uudestaan. Atwoodin nimi on mainittu usein Nobel-veikkauksissa. Vuoden 2015 palkinnon saaja selviää huomenna torstaina.

Atwood on myös yksi kongressin kunniavieraista, samoin Yann Martel. Hänet tosin jo tapasin viime vuoden kongressissa Kirgisian Biskhkekissä. Yannin isä, runoilija ja kääntäjä Émile Martel on järjestävän PEN-keskuksen Québec PENin puheenjohtaja. Kaikki tuntevat Yann Martelin Piin elämä –teoksen (Suom. Helena Butzöw), mutta viime vuonna häneltä ilmestyi suomeksi romaani Beatrice ja Vergilius (suom. Torsti Lehtinen, Minerva 2014), jonka äskettäin ostin.

Ja sitten on tietysti Alice Munro, vuoden 2013 nobelisti. En ole vielä lukenut häneltä mitään, ehkä olisi viimein aika.

Joku näistä siis.