Monthly Archive for marraskuu, 2016

Tämä menee hyvin

Tämän vuoden Finlandia-palkintojen saajissa oli kaksi runoilijaa. Siis vaikka runoteokset pudotettiin kauan sitten, vuonna 1993, pois kilpailusta. Se johtui tietysti siitä, että runokirjat olisivat voittaneet kisan joka vuosi. Mutta runoutta ei noin vain nujerreta, vuoden 2016 finlandistit Juuli Niemi ja Jukka Viikilä aloittivat runoilijoina ja ovat yhä, prosaisteinakin, runoilijoita. Näin, hyvin.

Sen kunniaksi laitan, puolen vuoden tauon jälkeen, myös tänne blogiin tuoreen runon, proosarunon tarkemmin sanottuna. Work in Progress. Kommentit ja parannusehdotukset tervetulleita.

Tämä menee hyvin, kuin olisi taas oikeissa töissä, ryhdikkäästi istumassa täyspuisen työpöydän ääressä. Selän takana riippuisi ajatuksia herättävää jälkimodernia taidetta, vasemmalla seinän kokoinen ikkuna, josta näkyisi suurkaupungin humalluttava siluetti, penismäiset talot törröttäisivät kohti pilviä ja alhaalla ihmiset olisivat pistemäisiä ja hiljakseen liikkuvia. Niin tämän pitäisi mennä, että aina olisi kaikkea korkeammalla, tähyilisi vain, olisi puolueeton ja riippumaton kuin radaltaan eksynyt, keskusvalvomon unohtama satelliitti. Tallentelisi kenenkään huomaamatta viestivirtaa, lähettäisi lyhyitä sanomia eri kanaville, avoimiin ja suljettuihin keskusteluryhmiin, yksityisiäkin viestejä lähettelisi ja aivan sattumanvaraisille ihmisille, niille pienille pisteille, ja painottaisi tärkeitä asioita, vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa, sisaruutta unohtamatta, se olisi hyvin, silloin olisi taas oikeissa töissä.

Slavoj Žižek ja Donald Trump

Julkkisfilosofi Slavoj Žižek ilmoitti äskettäin Channel 4 Newsin haastattelussa, että hän äänestäisi Donald Trumpia Yhdysvaltojen presidentiksi.

Tämäpäs sattui. Uuden esseekokoelmani Viisastuminen sallittu yksi keskeisteema on oikeisto- ja vasemmistopopulismin kummallinen samankaltaisuus. Slavoj Žižekin ilmoitus on tästä täysi näyttö, kuten me juristit tapaamme sanoa.

Uuskommunisti Žižek peri 2000-luvulla Karl Marxin ja Michel Foucault’n paikan keskeisimpänä trenditeoreetikkona. Vakavasti otettavista filosofeista hänet erottaa helppolukuisuus, populistinen poliittisuus ja fanien kosiskelu vitsikkäillä yksinkertaistuksilla. Varsinaisia filosofeja enemmän Žižekillä onkin ihailijoita opiskelija-aktivistien, yhteiskuntatieteilijöiden ja taiteen- ja kulttuurintutkijoiden parissa, jotka usein etsivät filosofiasta vain tukea etukäteen lukkoonlyödyille poliittisille tavoitteilleen. Suomessa Žižekiä ovat näyttävästi nostaneet esille esimerkiksi punavihreät aktivistit Tere Vadén, Kimmo Jylhämö ja Hanna Kuusela.

Laitavasemmistoa ja laitaoikeistoa pidetään toistensa äärimmäisinä vastakohtina, mutta lopulta niiden kannattajien mielenmaisema on hyvin samanlainen. Kyseessä on ympyrä, jossa ääripäät lopulta tulevat yhteen. Näin se on ollut historiallisestikin. 1920- ja 1930-luvuilla Saksassa niin kommunistina kuin kansallissosialistina pääsi Žižekin tapaan sättimään kapitalismia, individualismia ja liberaalia parlamentaarista demokratiaa sekä tietysti vetoamaan kansan etuun. Tunnetuista historiallisista äärioikeistojohtajista esimerkiksi Joseph Goebbels ja Benito Mussolini olivat alun perin laitavasemmistolaisia. Sekä oikeisto- että vasemmistopopulistien retoriikan ytimessä on vihollisen etsiminen. Kompromissi, kuunteleminen ja konsensus eivät kelpaa.