Monthly Archive for toukokuu, 2017

Mauno Koiviston taivaaseennousu

 

On kaiketi sattumaa, että äskettäin kuolleen presidentti Mauno Koiviston hautajaiset järjestetään helatorstaina. Mutta jotain osuvaa ja kohdallista siinä on. Kristityt viettävät helatorstaita Jeesuksen taivaaseennousun muistoksi. Kuten suuren osan uskontonsa sisällöstä, tämänkin perinteen kristityt omaksuivat muilta. Antiikin maailmassa taivaaseennouseminen oli yleistä. Vuonna 14 keisari Augustuksen hautajaisissa entinen preetori Numerius Atticus vannoi nähneensä keisarin hahmon nousseen hautaroviolta taivaaseen. Augustuksen leski Livia palkitsi miehen jälkeenpäin miljoonan sestertiuksen lahjalla.

Myös amiraali Nelson ja Napoleon nousivat tiettävästi taivaaseen.

Jean Auguste Dominique Ingres: L’apothéose de Napoléon Ier

Mauno Koiviston kuoleman jälkeen alkanut sentimentaalinen muistelu ja ylistyskirjoittelu sosiaalisessa ja ammattimediassa huipentuu tänään. Kymmenien tuhansien ihmisten odotetaan saapuvan seuraamaan hautajaissaattoa.

Jotain masentavaa tässä kaikessa on demokratian kannalta. En tarkoita sitä, ettenkö arvostaisi Koiviston tekoja presidenttinä. Hän teki virheitä, kuten me kaikki teemme, mutta myös paljon viisaita ratkaisuja.

Mutta yleisellä tasolla suhtautuminen presidentti-instituutioon aiheuttaa minussa nolouden tunteita. Hätkähdyttävän moni haikailee maan isää tai emoa, johtajaa, joka hoitaisi asiat kuntoon.

EU ja Euroopan parlamentti ovat jokaisen kansalaisen elämän kannalta kaikkein tärkeimpiä vallan käytön paikkoja, mutta ne saavat kaikkein vähiten julkisuutta ja Euroopan parlamentin vaalien äänestysprosentti on kaikkein alhaisin. Presidentti sen sijaan ei vaikuta kansalaisten elämän kannalta oikeastaan mihinkään, mutta saa kaikkein eniten julkisuutta ja äänestysaktiivisuus presidentinvaaleissa on kaikkein korkein.

Henkilöpalvontaa esiintyy politiikan kaikilla laidoilla. Jussi Halla-ahon seuraajat kutsuvat häntä ’mestariksi’. Muutama vuosi sitten presidenttiehdokas Pekka Haaviston ympärille syntyi samantyyppinen punavihreä hurmosliike. Kekkonen on arvostelun yläpuolella keskustassa ja Mannerheim kokoomuksessa.

Charles Heat: Apotheosis of Nelson

Suomen presidentti-instituutio on tsaristinen jäänne, josta pitäisi vihdoin päästä eroon. Mallia voisi ottaa esimerkiksi Saksasta, jossa on kyllä myös presidentti, mutta tällä ei ole kuin arvovaltaa. Onko tähän syynä se, että saksalaiset muistavat, mitä sokeasti ihailluista kansakunnan johtajista voi seurata? Parlamentaarinen demokratia toimii Saksassa muutenkin mallikkaasti. Suomessa sen sijaan on kummallinen sekamalli, joka on myös koko ajan altis vakavalle kriisille, jos pääministeri ja presidentti riitautuvat.

Keisari Antoninus Pius nousi taivaaseen vuonna 161

Bukarest

Samaan aikaan kun iso osa muista suomalaisista kirjailijoista toipuu eilisistä Kirjailijaliiton 120-vuotisjuhlista, minä pakkaan tavaroitani ja valmistaudun paluumatkalle Suomeen. Viikon kestäneet Bukarestin runofestivaalit eivät pettäneet odotuksia. Kymmenittäin runoesityksiä ja muuta ohjelmaa. Useassa tapahtumassa nähty jazzin ja runouden naittaminen toimi hyvin. Runousesitykset saivat nostetta välillä kuunnellusta musiikista ja päinvastoin.

Samaan tapaa kuin muutama vuosi sitten Kyproksella, täälläkin ulkomaiset vieraat lukivat omalla äidinkielellään ja käännökset (romaniaksi ja englanniksi) heijastettiin samaan aikaan isolle näytölle. Toimiva ja kielellisesti tasa-arvoinen ratkaisu.

Itse kaupunki muistutti silmissäni muita Itä-Euroopan ja Balkanin kaupunkeja, joissa olen käynyt, kuten Zagrebia (Ylen mukaan Zakrebia). Ehkä vähän yllätyin siitä, kuinka paljon katukuvassa vielä näkyi jälkiä Ceaușescun ajasta ja sosialismista, rähjäisiä taloja ja kuoppia kaduilla.

Matkavinkkinä voisi mainita nykytaiteen museon MNACin, joka sijaitsee maailmankuulussa Ceaușescun palatsissa, eli silloisessa ”Kansan palatsissa”. Rakennus oli juuri valmistumassa 1989, kun diktaattori syrjäytettiin ja teloitettiin. Pääosin rakennus on nykyään Romanian parlamentin käytössä, mutta kolossin yhteen nurkkaan on sijoitettu isot kokoelmat nykytaidetta.

Kansan talo (Casa Poporului)

 

 

Festivaalin pääjärjestäjä oli Muzeul Naţional al Literaturii Române, suurin piirtein Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa vastaava organisaatio. Molempien päätehtävä on toimia muistiorganisaationa ja tutkimuslaitoksena, mutta Romanian MNLR on myös aktiivinen ja hyvin rahoitettu nykykirjallisuuden toimija. Kiitokset järjestäjille.

Täällä runoa romaniaksi, käännös Sigrid Crasnean. Observator Cultural 18. mai 2017 (Nr. 872).

Romaniaan

 

Huomenna lähden Romaniaan osallistuakseni Bukarestin kansainvälisille runousfestivaaleille. Olen yksi yli sadasta osanottajasta, jotka tulevat yli kolmestakymmenestä eri maasta.

Tiedossa on kiireinen runousviikko, joka päivä esityksiä ja keskusteluja. Runouden korkeaa juhlaa. Ohjelman ylenpalttisuus melkeinpä uuvuttaa. Festivaalista on tekeillä myös kirja, jossa runot julkaistaan erikielisinä käännöksinä. Minun runoni on kääntänyt romaniaksi Sigrid Crasnean ja englanniksi Emily Jeremiah. Suurkiitokset kummallekin huippuammattilaiselle!

Bukarestin festivaalien yksi oheistapahtuma on Romanian PENin 95-vuotisjuhla. Siellä edustan ennen kaikkea PEN Internationalia, maailman PEN-keskusten kattojärjestöä, mutta minua on pyydetty esittelemään myös Suomen PENin historiaa ja toimintaa, täältä löysin muistin virkistykseksi materiaalit esitelmää varten.

Ai niin. Tämä ei oikeastaan liity blogauksen varsinaiseen aiheeseen. Esiinnyin viime viikolla Arto Luukkasen keskusteluohjelmassa Dosentti, jossa puhuimme muun muassa viime vuonna ilmestyneestä esseekokoelmasta Viisastuminen sallittu. Paljon palautetta on tullut ohjelman myötä, kiitos! Nyt se on myös netissä katsottavana, täällä.