Monthly Archive for marraskuu, 2017

Kroatiasta, sananvapaudesta ja vähän jazzistakin

Osallistuin äsken Zagrebissa Kroatian PENin 90-vuotisjuhliin. Vuonna 1927 perustettu Kroatian PEN on melkein saman ikäinen kuin Suomen PEN, joka viettää ensi vuonna samaa juhlavuotta.

Tilaisuus sai melkoisesti huomiota paikallisessa mediassa, television pääuutisia myöten. Paikallisten lisäksi vieraiksi oli kutsuttu kirjailijoita eri puolilta maailmaa. Paljon kohtaamisia vanhojen PEN-ystävien kanssa.

Keskusteluissa sivuttiin useaan kertaan vuoden 1933 PEN-kongressia, joka järjestettiin Dubrovnikissa. Kongressi oli monessa mielessä historiallinen. Hitler oli juuri noussut valtaan Saksassa ja natsit olivat kaapanneet haltuunsa Saksan PENin. Se kieltäytyi tuomitsemasta Saksan kirjarovioita ja kirjailijoiden vainoamista. Kongressissa Saksan PEN myös yritti estää juutalaista kirjailijaa Ernst Tolleria puhumasta. Lopulta Saksan PEN irtautui PEN Internationalista ja Thomas Mann perusti Yhdysvaltoihin maanpaossa olevien saksalaiskirjailijoiden PEN-keskuksen.

PEN-kongressi Dubrovnikissa vuonna 1933

Olisi kiinnostavaa tietää osallistuiko kukaan suomalainen vuoden 1933 kongressiin. Viron Kätlin Kaldmaalta kuulin, että ainakin Viron PEN oli edustettuna.

Kuusikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1993 Dubrovnikissa järjestettiin myös PEN-kongressi ja tilanne oli jälleen tulenarka. Jugoslavia oli hajonnut ja Kroatia oli sodassa. Kroatialaiset kirjailijat muistelivat, kuinka PEN oli pitkään Kroatian valtion turvallisuuspoliisin seurannassa ja vähän väliä PENin toimintaa myös häirittiin. Kansallismieliset aktivistit kokivat järjestön epäilyttäväksi.

Nykyään Kroatian PENin asema maassa on erinomainen ja se näkyy myös julkisessa ja yksityisessä tuessa. Zagrebin kaupunki on antanut järjestölle näyttävät toimitilat kaupungin keskustassa ja myös valtion kulttuuribudjetista tulee anteliasta tukea. Siitä huolimatta järjestö kommentoi ärhäkkäästi poliitikkojen tekemisiä, kuten kansalaisjärjestön pitääkin. En voi olla huomauttamatta, että Suomen PENin saama tuki on Kroatiaan verrattuna todella, todella vähäinen. Siis vaikka Suomi suurempi maa väkiluvultaan ja monin verroin rikkaampi. Ehkä myrskyisä historia on opettanut kroatialaiset arvostamaan ilmaisunvapautta ja kirjallisuutta enemmän kuin Suomessa.

Juhlat päättyivät erinomaisen päheään jazz-konserttiin Margaretska-kadun Boogie klubilla, hikinen tunnelma ja kiihkeää soitantaa!

Huomenna lennän Zagrebista Ateenaan, Suomen Kirjailijaliiton residenssiin. Ensi vuonna ilmestyvä romaani on jo hyvässä vaiheessa, mutta tekemistä riittää vielä.

 

 

Strasbourgista ja kirjallisuuspalkinnoista

Eilen jaettiin jälleen Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto. En harmikseni päässyt mukaan juhliin, koska olen Strasbourgissa. Kirjailijadelegaatiomme (Pajtim Statovci, Heikki Karjalainen ja Juha Itkonen) tapasi ison joukon europarlamentaarikkoja käynnissä olevan EU:n tekijänoikeusuudistuksen tiimoilta. Suomalaismepeistä mukana olivat muun muassa Henna Virkkunen, Miapetra Kumpula-Natri, Liisa Jaakonsaari ja Nils Torvalds. Hyviä keskusteluja!

Kirjakaupassa käydessäni huokaisin kateudesta. Jostain syystä lukeminen ja kirja-ala eivät Ranskassa ole sellaisissa vaikeuksissa kuin Suomessa. Quai des Brumes -kirjakaupassa oli tarjolla hyllymetreittäin myös vähälevikkistä kirjallisuutta kuten runoutta ja filosofiaa.

Samaan aikaan Suomessa on syystäkin huolestuttu nuorten lukuinnon romahtamisesta. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen asetti äskettäin kansallisen lukutaitofoorumin asiaa pohtimaan.

Aamiaisella päivän lehtiä lukiessani silmiini osui kirjallisuuspalkintouutinen. Ranskan suurin kirjallisuuspalkinto, Suomen Finlandiaa vastaava Concourt jaettiin jo muutama viikko sitten. Nyt julkistettiin koululaisten tai lukiolaisten Concourt-palkinto (Le Prix Goncourt des lycéens), jonka sai tänä vuonna Alice Zeniter teoksestaan L’Art de perdre. Kyseessä ei ole lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinto vaan yleinen kirjallisuuspalkinto, joka huomioidaan Ranskassa laajalti. Opetusministeriön suojissa jaetun palkinnon valintaprosessiin osallistuu tuhansia koululaisia eri puolilta maata. Oppilaat eivät ole pelkän hyvää tarkoittavan valistuksen kohteita, vaan vaikuttavat asiaan oikeasti. Oppilaitoksissa järjestetään tilaisuuksia, joissa ehdokkaista keskustellaan. Sen jälkeen oppilaat valitsevat edustajiaan alueellisiin kirjaraateihin, ja lopulta koko maan yhteiseen palkintoraatiin, jossa palkinnosta lopulta päätetään.

Mitä jos Suomeenkin perustettaisiin korkean profiilin kirjallisuuspalkinto, jonka koululaiset valitsisivat? Nykyäänhän tilanne on se, että melkein kaikissa kirjallisuuspalkinnoissa keski-ikäiset ihmiset valitsevat keski-ikäisen ihmisen kirjoittaman kirjan voittajaksi. Ei ehkä pidä ihmetellä, jos kirjat kiinnostavat lähinnä keski-ikäisiä ja sitä vanhempia ihmisiä.