Monthly Archive for maaliskuu, 2018

Teoksesta toiseen

 

Viime viikot olen jumpannut elokuussa ilmestyvää romaania Perintö. Meneillään on viimeistelyvaihe. Paljon kielellistä hiomista, mutta vielä on mahdollisuus isompiinkin säätöihin.

Kun päästä alkoi nousta savua, päätin tehdä välillä jotain muuta. Kävi Taidehallissa katsomassa Markku Keräsen maalausten näyttelyn.

Irtaantuminen onnistui vain osaksi. Omat ajatukseni sulautuivat näyttelyyn.

Markku Keräsen maalauksista on sanottu, että ne ikään kuin työntävät seuraavia teoksia. Ituja tulevista teoksista näkyy vanhemmissa. Varhaisemmat konkreettiset ihmisaiheet ovat hiljakseen muuttuneet abstrakteiksi. Ihmispariskuntien tilalle tulee elementtien ketjuja ja lopulta värikkäitä ympyröitä. Kun tarkkaan katsoo, jo vanhemmissa teoksissa näkyy tietynlainen ketjuuntumisen idea, esimerkiksi teoksessa, jossa mies ja nainen halaavat toisiaan. Se on kuin ensimmäinen rinkula joka muuttuu DNA-ketjun näköiseksi jonoksi seuraavan vuosikymmenen töissä.

Jotain tämän kaltaista tunnistan kirjallisuudessa, ainakin omassa kirjoittamisessani. Edelliset teokset sisältävät idullaan seuraavia.

Käytännön tasolla tämä ilmenee usein niin, että jossain vaiheessa työn alla oleva teos alkaa jo kyllästyttää ja mieleen nousee ideoita uusista.

Juuri tässä tilanteessa olen nyt. Tiedän hyvin, että nyt kannattaisi puristaa loppuun asti. Sen jälkeen, kun kirja on lähtenyt maailmalle, mitään ei ole tehtävissä.

 

Kirjallinen yliopistovisiitti

 

Pakkanen kirveli poskia, mutta siitä välittämättä kävin eilen pitkästä aikaa Helsingin yliopistolla. Sanna Nyqvistin ja Outi Ojan Kirjalliset väärennökset -teoksen julkaisutilaisuus pidettiin Tiedekulmassa. Yliopiston työntekijät olivat sattumalta samana päivänä lakossa, mutta siitä huolimatta iso joukko ihmisiä oli saapunut paikalle.

Mitä kiinnostavin teos. Tekijät kartoittavat tapauksia kirjallisuuden historiasta, joissa on ollut kyse esimerkiksi sepitetystä kansalliseepoksesta, väärentämisestä, plagioinnista tai muusta kepulipelistä.

Yksi kohuksi asti noussut tapaus oli muutama vuosi sitten Panu Rajalan romaani Intoilija. Paljastui, että siinä oli kymmeniä sivuja I.K. Inhan teoksista lähes sanasta sanaan kopioitua tekstiä. Rajalan taisi pelastaa käräjöinniltä vain se, että Inhan teoksien tekijänoikeuden suoja-aika oli jo umpeutunut (7o vuotta tekijän kuolemasta). Joissakin muissa maissa näin ei olisi käynyt. Esimerkiksi Ranskassa moraaliset tekijänoikeudet eivät vanhene eli lainatuissa kohdissa on aina mainittava alkuperäinen tekijä. Suomessa sen sijaan on periaatteessa mahdollista julkaista omissa nimissään toisten teoksia, jos niiden suoja-aika on umpeutunut – ilman että oikeaa tekijää edes mainitaan. Erikoista tapauksessa oli myös se, että koko vyyhdin esiin nostanut toimittaja Seppo Puttonen joutui kohun aikana kritiikin kohteeksi, ehkäpä enemmän kuin Rajala itse.

Kirjallisuudentutkija Panu Rajalan nimi on viime aikoina noussut esiin myös seksuaalisen häirintään liittyvien epäilyjen johdosta. Kenellekään kirja-alalla pitempään toimineelle tämä ei ole uutinen, kummallista on lähinnä se, että asia pysyi piilossa niinkin pitkään.

Nostattavan keskustelun jälkeen vaihdoin muutaman sanan tilaisuudessa yleisönä olleiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon ja suuresti arvostamani professori emeritus Hannu Riikosen kanssa. Hekin olivat Sanna Nyqvistin ja Outi Ojan teoksesta innoissaan. Riikonen myös kertoi, että hänen käydessään yliopistolla syömässä terhakka lakkovahti oli tullut tiedustelemaan, ettei hän vain ole tulossa töihin. Emerituksia yliopistolaisten lakko ei kaiketi kuitenkaan koskenut. Ja taitaa olla niin, että yliopistolaisten lakkoilun vaikutus on samanlainen kuin jos kirjailijat menisivät lakkoon.