Monthly Archive for kesäkuu, 2019

Venäjästä ja Immanuel Kantista

Eilinen kului niin tiukasti Kirjailijaliiton johtokunnan kokouksessa, että päivän lehtikin tuli luettua vasta nyt. Jussi Niemeläinen kirjoittaa kuinka Immanuel Kantin patsas on töhritty filosofin kotikaupungissa Kaliningradissa eli entisessä saksalaisessa Königsbergissä. 1700-luvulla elänyt filosofi on vedetty mukaan ajankohtaisiin kiistoihin. Jotkut olivat ehdottaneet lentokentän nimeämistä Kantin mukaan, ja se ei kansallismielisille kelvannut.

Tämäpäs nostalgista. Kesällä 2007 osallistuin kirjallisuustapahtumaan Kaliningradissa. Esikoisromaanini Luokkakokous oli juuri ilmestynyt, mutta Kaliningradiin matkustin runousfestivaaleille. Matkakumppanina oli kääntäjä ja Venäjä-tuntija Jukka Mallinen. Suureksi ilokseni esittämäni runot ilmestyivät myöhemmin moskovalaisessa kirjallisessa journaalissa.

Kaliningradin avantgardeälymystö teki minuun vaikutuksen ennakkoluulottomuudellaan, vaikka paikalla pyöri myös neukkuajan käppänöitä, joille runous oli loppusoinnillista unnuttelua ja kirjallisuus Venäjä-myytin ylösrakentamista. Yhtenä yönä nostimme Immanuel Kantin haudalla maljoja ikuiselle rauhalle. Mutta kuinka ollakaan, kesken hauskanpidon miliisit tulivat paikalle ja uudet ystäväni varoittivat, että nyt voi olla tosi kyseessä. Uhkaava tilanne laukesi vasta jonkun sujautettua seteleitä köriläiden kouraan. Venäläiset kirjailijat sanoivat jo silloin kotimaansa tilasta, että kaikki on muuttunut ja mikään ei ole muuttunut.

Venäjää en osaa, mutta ostin silti mukaani venäjäksi käännetyn Kantin teoksen. Etulehdelle olen kirjoittanut ”Kaliningradista/Königsbergistä 27.8.2007, 150 ruplaa”. Omissa filosofian opinnoissani en juuri Kantista innostunut, vaikka silloin mannermaisen filosofian harrastajat olivat kovasti tohkeissaan Kantin kolmannesta kritiikistä eli Arvostelukyvyn kritiikistä. Ehkä olin silloin enemmän hegeliläinen kuin kantilainen, jos oikein muistan.