Kirjaamo

Noin. Käsikirjoitukset saapuivat siihen vaiheeseen, että on aikaa muuhunkin. En sano että valmiiksi, mikään teksti ei ole koskaan valmis, mutta tiettyyn välietappiin pääsin.

Nyt ehdin esim. pelehtiä poliksen asioiden parissa, aktivoitua taas yhteiskummallisesti. Eilen kokoustin Helsingin suomenkielisen työväenopiston johtokunnassa, jossa istun Sini Mannisen varajäsenenä. Helsingin työväenopisto on Euroopan suurin aikuiskoulutuslaitos, jossa opiskelee vuosittain 70 000 ihmistä. Ernomaisinta on se, että kyseessä on vapaa sivistys- ja harrastustoiminta. Ei tule tutkintoa, ei tuumaakaan periksi tulosvastuulliselle hyötyopiskelulle. Pään- ja kädentaitoja niiden itsensä takia. Jokavuotinen ilmoittautumisruuhka kertoo, että tätä halutaan. Ihmiskunnalla on vielä toivoa.

Mitä muuta näköpiirissä? Lupauduin mukaan tekemään Vihreän liiton 20-vuotishistoriikkia. Kirjoitan Osmo Soininvaaran puheenjohtajakaudesta eli vuosista 2001-2005. Hmm, lähihistoria on aina miinakenttä, politiikassa semminkin. Sanat pitänee asetella huolella.

Kirjallisella rintamalla pitäisi tuumia esitelmää Eeva-Liisa Mannerista, runottaren 85-vuotisjuhlia varten. Ja sitten lupasin kirja-arvioida äsken kupsahtaneen Arto Mellerin Kootut runot; keskityn tekstiin ja unohdan Mellerin rentturunoilijamaineen. Elävien runoilijoiden kirjoista en enää uskalla kirjoittaa, tuttujen tekemiset on parasta jättää muiden ruodittaviksi.